maanantai 7. tammikuuta 2019

Suomalainen positiivisen pelaamisen kulttuuri

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Positiivisen pelaamisen kulttuuri tarkoittaa, että rahapelaaminen on läsnä kaikkialla. Siitä on tehty normaalia; se on suomalaista. Tämän takaa Veikkauksen markkinointiin ja mainontaan käytetty 53 miljoonaa euroa.

Vertaistukiohjaajana joudun usein tilanteeseen, jossa pelaaja kertoo, että hänen toipumisensa on tehty mahdottomaksi. "En voi käydä edes ruokakaupassa, sillä pelaaminen on läsnä kaikkialla". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Tervetuloa mukaani ostoksille.


Saavun sisään kauppaan ja otan ostoskärryt. Näkymä kassoille on todella mykistävä.




Jokainen kassoilta poisjohtava portti on vuorattu pahveilla, jotka muistuttavat Veikkaus-kortin käyttämisestä. Kassoja vastapäätä sijaitsevat ostosreissuni ensimmäiset pelikoneet. Koska koneet olivat (tietysti) varattuina, jätin kuvan ottamatta. Nappaan kärryt ja suuntaan kaupan sisäänkäynnille. Vilkaisen vielä taaksepäin.




"Suitsait sukkelaan". Rahapelaamisen helppoudesta ja nopeudesta kertova mainos lämmittää entisen rahapelaajan sydäntä. Nopeus on valttia.

En pääse vielä sisään kauppaan, kun kohtaan seuraavan kehotuksen.



Sisäänkäynnin yhteydessä sijaitsee varsinainen pelaamisen pyhättö. Pelikoneita, Veikkauksen tiskit, Onnenpyörämäinen mainos ja tietenkin porteilla pahvimainokset.

Astun sisään kauppaan ja huokaan helpotuksesta. Kaupassa saan olla rauhassa, keskittyä ruokaostoksiin.

Astun noin 10 askelta porteista sisään.


Huomaan, että ilmeisimmin rahapelaamista on hyvä mainostaa myös naisten vaateosastolla. Astun kaksi askelta eteenpäin.


Jes. Nopeus on taas valttia. 

Vähän jo naurattaa. Tai naurattaisi, ellei kurkkuun nousisi pala, joka kielii sekä surusta, että suoranaisesta vitutuksesta. Jatketaan.

Siirryn eteenpäin. Alusvaatteet.


Yhtäkkiä vitutus väistyy. Tämähän on suorastaan koomista. Kalsareita ja arpoja. Siis KALSAREITA JA ARPOJA. 

Siirryn ruokaosastolle ja toivon sydämeni pohjasta, että edes HeVi-osastolla saan tehdä ostokseni rauhassa. Toisaalta, jos kalsarit ja arvat sopivat yhteen, niin miksei jauheliha ja keno? Tai vaikkapa pikapuuro ja vakio?

Joudun pettymään, innovaationi eivät ole kantaneet ruokaosastolle saakka. Saan täyttää ostoskärryni ja siirtyä kassojen suuntaan.

Ennen kassoja huomaan, että minulle annetaan vielä mahdollisuus. Josko sittenkin...


Taas olisi mahdollisuus nopeaan toimintaan. Tuosta noin vain, impulsiivisesti nappaisi yhden lapun. Saisi vähän jännitystä elämään.

Kassahihnan päässä sama toistuu. Olen jo niin jännittynyt kaikista näistä mahdollisuuksista, että unohdan jopa ottaa siitä kuvan. Mutta älkää huoliko. Kassalinjan keskivaiheilla, siinä ostoksia maksaessani minulle tarjoutuu vielä yksi mahdollisuus.


Josko nyt kuitenkin Kenon Onnenrulla? Se olisi niin näppärästi tässä purkissa. Suitsait sukkelaan se menisi samalla, kun nyt tässä jo ollaan maksupäätteelläkin......

Pakkaan ostokseni ja käännyn katsoakseni kassojen vastapäätä olevia pelikoneita. Varattuja. Ei kuvaa vieläkään. Pelikoneella on sama henkilö, kuin aiemminkin.


Ymmärrän, että rahapeliriippuvuus ei koske kaikkia. Ei edes läheisenä. Mutta onko tämä todella se maailma, se kultuuri, johon haluamme seuraavat sukupolvet kasvattaa? Onko todellakin niin, että ilman tätä massiivista mainontaa se maltilla pelaava ihminen; se jolla ei ole ongelmaa, unohtaisi tehdä sen yhden lottorivin?

Kun vertaistukiohjaajana kohtaan ihmisen, joka kertoo, ettei hän voi mennä kauppaan, koska pelaaminen on kaikkialla, en tiedä mitä sanoa.

En tiedä mitä pitäisi sanoa ihmiselle, joka yrittää ja yrittää, mutta jolta on viety oikeus rahapelittömään arkeen.

Pelaa maltilla?





















tiistai 6. marraskuuta 2018

maanantai 15. lokakuuta 2018

Rapatessa roiskuu

Kirjoittelin ajatuksiani velkaantumisesta ja häpeästä Takuusäätiön sivuille. Tekstin pääset lukemaan tästä!

tiistai 9. lokakuuta 2018

Itsesääliä vaiko kenties kuitenkin surutyötä?

Suomalaisuuteen on sisäänrakennettuna ajatus siitä, että traumaattisten asioiden ja ikävien tapahtumien käsittely ja niiden aiheuttamista seurauksista puhuminen olisi jollain tasolla luokiteltavissa itsesääliksi. Ja jos sääli on sairaus, niin itsesääli vasta onkin. Minä olen asiasta eri mieltä (yllättävää).

Itsesäälin sijaan voisimme käyttää termiä Surutyö. Surutyö on äärimmäisen merkityksellinen asia käydä läpi ja me kaikki tarvitsemme surutyötä. Surutyö terminä ei ole niin leimaava kuin itsesääli. Surutyö terminä on myöskin lohduttava, sillä se kuulostaa hetkelliseltä- työltä, joka tehdään, mutta johon ei jäädä vellomaan. Surutyö on tehtävä, sillä useat asiat elämässä ovat surullisia. Surutyö on tehtävä, jotta osaisimme kokea surua asioista tai teoista- siitä miten elämässä on tapahtunut asioita, joiden ei pitänyt tapahtua, ja jotta osaamme päästää niistä asioista irti. Surutyö ei ole itsesääliä- se on tapa pitää itsestään huolta.

Toivoisin, että ihmisillä olisi aikaa surra. Toivoisin, että ihmisillä olisi paikka, jossa voisi kertoa surustaan. Siitä, miten pohjattoman surullinen olo on siitä, miten kaikki/mikään ei mennyt niinkuin piti. Minä olen ollut todella surullinen menneisyyden itseni puolesta. Olen ollut surullinen siitä, että olen ollut epätoivoinen, sairas, ahdistunut, masentunut, itsetuhoinen ja yksin. Olen kokenut surua sen menneisyyden itseni puolesta, joka oli niin totaalisen lamaantunut ja sairautensa syövereissä, että turvautui rikokseen. En ole säälinyt häntä, mutta olen surrut häntä. Olen surrut, jotta olen voinut päästää hänestä irti.

Käytämme paljon sanoja, jotka kuvaavat epätoivoa, sairautta, ahdistusta ja muuta negatiivista, mutta harvoin käytämme niin puhdasta ja totaalista sanaa, kuin suru. Suru ei kaipaa selittelyjä, se vaan on. Suruun sisältyy ajatus siitä, että ajan myötä se helpottaa.

Suru on vieras, ei pysyvä asukas.





keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Koti on siellä missä vakuutuskin (myös luottotiedottomalle)

Rahapeliriippuvaisena (vaikkakin toipuneena sellaisena) olen ollut pakotettu elämään tilanteessa, jossa seuraukset ovat läsnä elämässäni vielä monen monta vuotta. Rahapeliriippuvuuden seuraukset ovat taloudellisella puolella samanlaisia, joihin moni ihminen voi samaistua- oli taustalla sitten rahapeliriippuvuutta tai ei. Kun on kerran laittanut taloutensa viimeisen päälle solmuun, ovat seuraukset pitkäkestoisia ja vaikuttavat elämässä pitkään.
Kaiken kanssa oppii elämään, niin myös luottotiedottomuuden kanssa. Ikävää on, että maksuhäiriömerkintätekisteristä ei näy, miten ihminen on laittanut elämänsä kuntoon ja muuttanut toimintatapojaan. Vaikka olen nykyään äärimmäisen tarkka rahasta ja hoidan sovitut maksut, laskut ja vuokrat aina ajallaan, luottotietorekisterini on ja pysyy. Ja seuraa minua niin pitkään, että pääsen mitä luultavammin eläkkeelle ennenkuin saan avattua itselleni puhelinliittymän.








Vaikka luottotiedoton elämä on minulle tuttua- jopa tutumpaa kuin puhtaan luottotietorekisterin kanssa eläminen, eikä luottotiedottomuus vaikuta elämääni päivittäin, on kuitenkin tilanteita, joissa olen joutunut puremaan itseäni poskeen. Näissä tilanteissa minulle on hyvin selkeästi alleviivattu, etten ole samalla viivalla- samanarvoinen kuin muut, koska minulla ei ole luottotietoja.
Olen tottunut huonoon asiakaspalveluun. Olen saanut sitä niin sähköyhtiöltä, kuin vakuutusyhtiöltäkin. Olen seissyt vakuutusyhtiön ulkopuolella ja itkenyt silmäni umpeen- vain koska asiakaspalvelun ammattilainen on kokenut oikeudekseen kohdella minua totaalisen törkeästi ja epätasa-arvoisesti, vain koska luottotietoni eivät ole olleet puhtaat. Olen tottunut asioimaan ulosottovirastossa, josta lähtiessä olkapääni ovat aina asteen verran alempana ja ryhtini huonompi. Olen tottunut siihen, että minua kohtaan voidaan käyttäytyä huonosti, koska on olemassa rekisteri, joka kertoo menneisyyteni, muttei nykyisyyttä ja tulevaisuuttani.


Älkää ymmärtäkö väärin. Olen täysin selvillä siitä, mitkä sopimukset ja palveluntarjoavat edellyttävät puhtaita luottotietoja ja mitä palveluita
luottotiedottomalle ei tarjota ilman vakuuksia. Minä ymmärrän nämä asiat. Mutta ihmisten huonoa ja ala-arvoista kohtelua en tule ymmärtämään koskaan. Yhteiskunnassa, jossa maksuhäiriöisten määrä kasvaa koko ajan, meillä ei ole varaa lannistaa jo valmiiksi lannistuneita ihmisiä ala-arvoisella asiakaspalvelulla ja alleviivauksella; sinä et kelpaa, sinä et ole samanlainen kuin muut.
Koska olen tottunut edellämainittuihin asioihin ja pidän tärkeänä sitä, että niistä puhutaan, pidän kuitenkin vielä tärkeämpänä sitä, että puhumme positiivisista asiakaskohtaamisista ja tasa- arvoisesta kohtelusta. Minun on jo jonkun aikaa pitänyt kirjoittaa tapauksesta, jonka ansioista tunnen tänä päivänä olevani taas asteen verran enemmän tavallinen ihminen. Minun on jo jonkun aikaa pitänyt kirjoittaa kotivakuutuksesta.






Tilannehan on se, ettei minulla ole ollut kotivakuutusta vuosiin. Vakuutuksista vain auton liikennevakuutus myönnetään luottotiedottomalle, eikä kotivakuutusta ole tähän mennessä ollut mahdollista ottaa yhdeltäkään vakuutusyhtiöltä.
Viime keväänä, kirjoittaessani kirjaani, ostin itselleni ensimmäistä kertaa elämässäni ikioman tietokoneen. Kone oli ja on hyvä, mikä tarkoittaa sitä, että se oli myös arvokas. Koska olen tottunut tulemaan toimeen hyvin pienellä ja ostamaan kaiken käytettynä, koneen ostaminen oli minulle todella suuri juttu. Ja koska kone on arvokkain asia jonka omistan, se sai miettimään myös vakuutuksia. Taas kerran huomasin kirjoittavani Googleen: Kotivakuutus luottotiedottomalle.... Olen googlettanut edelläolevaa lausetta elämässäni viimeiset 10 vuotta. Aina lopputulos on ollut sama: hakutulokset ovat näyttäneet vain keskusteluja, jotka itsessään ovat kertoneet karua kieltään: ei onnistu, ei myönnetä.

Kotivakuutuksen puuttuminen on ollut ehkä merkityksellisin asia luottotiedottomuudessani. Merkityksellisin asia, joka on poissaolollaan tähdentänyt minulle, että minä en ole samalla viivalla. Minulla ei ole oikeutta
vakuuttaa omaisuuttani. Minulla ei ole oikeutta turvata kotiani. Kotivakuutuksen puuttuminen on ollut isoin asia nakertamassa perusturvallisuuteni puutetta: millainen äiti ei kykene tarjoamaan lapsille vakuutettua kotia? Olen pahimmissa painajaisissani seisonut perheeni kanssa ulkona yöpuvussa ja katsonut, miten kaikki mitä meillä on, on tuhoutunut. Ja miettinyt, mitä sitten. Mitä sitten jos pahin tapahtuisi ja menettäisimme kaiken? Julkisuudessa on surullisen usein ollut tapauksia, joissa perheille on kerätty vaatetta, huonekalua ja hygieniatarviketta, kun kaikki on menetetty. Usein näihin uutisiin mahtuu vähintään yksi kommentti, jossa kysellään kotivakuutuksen perään. Niinpä niin.


Muutimme juuri uuteen asuntoon ja äärimmäisen ikävän asiakaspalvelukokemuksen jälkeen (sähköyhtiö) ajauduin itku silmässä taas Googleen.

Kotivakuutus luottotiedottomalle....

Epäuskoisena klikkasin auki ensimmäisen linkin. Popvakuutus. Kotivakuutus, vaikka maksuhäiriömerkintä.
Näppäilin numeron puhelimeeni ja soitin. Kerroin jännittyneenä, että haluaisin ostaa kotivakuutuksen, mutta että minulla on merkintä luottotiedoissani. Olin täysin varma, että olin ymmärtänyt asian väärin ja kohta minut tiputettaisiin pilvilinnoistani. Asiakaspalvelija kysyi tietoni ja muutamia kysymyksiä kodistamme ja asia oli sillä selvä. Sain tekstiviestillä laskutiedot (vuoden ennakkomaksu) ja maksoin laskun samana iltana. Muutaman päivän kuluttua sain sähköpostiini tiedon, että maksu oli kirjautunut ja kotivakuutus astunut voimaan. Sähköpostin liitteenä oli vakuutuskirja ja homma oli sillä selvä. Vaikka itse ostinkin vakuutuksen puhelimitse, onnistuu vakuutuksen solmiminen/ostaminen myös verkkopalvelussa. Itseasiassa se onnistuu vielä helpommin verkkopalvelussa. Minulle oli tärkeää hoitaa asia puhelimitse, koska olin vakuuttunut, että PopVakuutuksen sivustolla on jokin virhe, enkä
maksuhäiriömerkintäisenä olekaan oikeutettu kotivakuutukseen. Lisäksi olen edelleenkin pidättäytynyt verkkopankkitunnuksista, joten puhelinpalvelu vastasi minun tarpeisiini hyvin. Äärimmäisen ystävällinen asiakaspalvelu ei sinällään huonontanut kokemustani.



Minulla on siis kotivakuutus. Minun perheelläni on kotivakuutus. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka iso asia se minulle on. Kuinka iso asia minulle oli, että sain kokemuksen, jossa minä kelpasin. Kokemuksen, jossa sain hyvää asiakaspalvelua. Kokemuksen, että minä olen niinkuin muutkin. 








Suomessa on tällä hetkellä n. 400 000 ihmistä, joilla on maksuhäiriömerkintä. 400 000 ihmistä, jotka ovat tuon merkinnän vuoksi eri asemassa yhteiskunnassamme. Maailma muuttuu. Tuntuu, että usein se muutos on kovin hidasta ja vielä useammin muutosta syntyy väärään suuntaan. Tämän asian kohdalla voin sanoa, että äärimmäisen iso ja tärkeä muutos on tapahtunut ja nimenomaan oikeaan suuntaan. PopVakuutus on tuonut markkinoille kotivakuutuksen, joka muuttaa monen ihmisen elämän.

Olen nähnyt useassa kodissa (engl.kielisen) huoneentaulun, jossa lukee ”Koti on siellä missä sydänkin”.

Minun huoneentaulussani lukee:
”Koti on siellä, missä kotivakuutuskin.”


Ps. PopVakuutus tarjoaa nyt ensimmäisenä Suomessa myös prepaid kaskovakuutusta maksuhäiriömerkintäisille. Itse en ole vielä kyseistä vakuutusta hankkinut, mutta asia on ehdottoman ajankohtainen minulle lähitulevaisuudessa. Kirjoitan asiasta ja siitä miten homma toimi, heti kun saan vakuutuksen ostettua.


Popvakuutuksen sivuille pääset tästä!

perjantai 21. syyskuuta 2018

Pintaa syvemmältä






Kuva: Yle/Harri Hinkka


Huomenna lauantaina klo 17.10 TV1 käsitellään tarinaani ja peliriippuvuutta vähän pintaa syvemmältä. Olin äärimmäisen iloinen ja otettu siitä, että ihailemani toimittaja; Maarit Tastula koki aiheen nostamisen arvoiseksi. Vielä iloisempi olin siitä, että sain keskustelukumppanikseni Peliklinikan tutkijan Maria Heiskasen, joka on sekä älykäs, että empaattinen ja lämmin ihminen.

Lisää aiheesta löydät täältä.

Ps. Maanantaina 24.09.2018 klo 19-21 Radio Suomessa aiheena peliriippuvuus. Keskustelijoina allekirjoittanut, sekä Maria Heiskanen. Radiot auki!

tiistai 11. syyskuuta 2018

Ystäväni Veikkaus

Koska haastatteluissa on valitettavan vähän aikaa jakaa ajatuksiaan ja lehtijutut koskettavat usein vain omaa tarinaani tai kirjaani, koen tärkeäksi avata teille mielipiteitäni Veikkauksesta.

Onko suomalaisten rahapeliongelmien syy Veikkauksen? Pitäisikö Veikkauksen toiminta ajaa alas? Vihaanko minä Veikkausta?

Ei. Ei. En.

Haluanko minä että kaikki rahapelaaminen kielletään? 

En. Tai vaikka haluaisinkin, niin tiedostan sen, että se on mahdotonta.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Tilannehan on nyt niin, että elämme aikaa, jossa rahapeliriippuvuuden olemassaolo on tiedostettu. Tämä antaa mahdollisuuden kyseenalaistaa koko Veikkauksen toiminnan olemassaolo. Ja tähän iskevät kiinni he, joilla on ns.oma lehmä ojassa. Tavallinen kansalainen saattaa vaatia Veikkauksen toiminnan alasajoa, koska ajatus peliriippuvuudesta on kauhistuttava. Jotain on siis tehtävä. Yritysmaailmassa asia nähdään niin, että on oiva paikka kyseenalaistaa Veikkauksen olemassaolo ja toiminta käyttämällä pelihaittoja aseena- ja samalla saada suomalainen rahapelaaminen vapaaksi ja vielä villimmäksi. Suomeksi sanottuna: jotta voi perustaa oman rahapeliyhtiön, ja tienata rahaa.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Tunnustaa tosiasiat. Näin on päässyt käymään ja vituiks on mennyt. Ei tehty hyvää pelihaittatyötä, ei pidetty huolta kivijalasta, johon koko homma perustuu: ei järjestetty rahapelaamista niin, että siitä koituisi mahdollisimman vähän haittavaikutuksia.

Kun tosiasiat on tunnustettu, on aika toimia. On aika alkaa vastuulliseksi. On aika alkaa luomaan oikeaa ja tervettä positiivisen pelaamisen kulttuuria, jossa on sekä voittajia että häviäjiä. Ja jossa myös häviäjien tarinat saavat huomion ja näkyvät mainonnassa. Positiivisen pelaamisen kulttuuri jossa kerrotaan suoraan ja selkeästi, että "pelaa maltilla" ei monelle riitä, vaan että moni sairastuu pelaamiseen.

Miksi olen Veikkauksen puolella? Koska vielä tänäkin päivänä vastaanotan niin törkeän häiritseviä ja manipuloivia sähköposteja, viestejä ja puheluita ulkomaisilta kasinoilta päivittäin, että tiedän mikä olisi tulevaisuus jos villistä lännestä tulisi vieläkin villimpi. 

Kun en voi rahapelaamista lopettaa, valitsen kahdesta pahasta vähemmän pahan. Toimijan, jolle ojennan käteni ja vertaisteni; rahapelaamisen ammattilaisten kädet ja odotan koska niihin tartutaan.

Meillä toipuneilla kokemusasiantuntijoilla on kaikki tieto tästä sairaudesta ja tieto siitä, miten Veikkaus saavuttaisi kaksi tavoitetta: olemassaolonsa säilymisen ja oikean vastuullisen pelihaittatyön.

Veikkaus: Me odotamme.

Suomalainen positiivisen pelaamisen kulttuuri

Uusi vuosi, uudet kujeet. Positiivisen pelaamisen kulttuuri tarkoittaa, että rahapelaaminen on läsnä kaikkialla. Siitä on tehty normaal...