torstai 25. toukokuuta 2017

Kerro, kerro kuvastin

Olen täysin tavallisen näköinen nainen. Muistan, että joskus muinoin hetken meikkaamisen jälkeen peilistä on katsonut ihan nätitkin kasvot.

En oikein osaa sanoa, että missä vaiheessa peilistä alkoi katsomaan ruma ihminen. Väsynyt, vanha ja ruma. Naama, jota ei edes meikillä saanut kauniimmaksi. Mietiskelin itsekseni, että näemmä ikä on oikeasti tehnyt tehtävänsä ja tämä on nyt tässä. Ruma, vanha, väsynyt naama.

Eräänä päivänä tutkiskelin itseäni peilistä. Kasvot olivat edelleen vanhat ja väsyneet- tai ainakin vanhemmat. Mutta kun suuta laittoi hymyyn niin myös väsymys karisi hetkeksi. Tajusin, että valtava itseinhoni on siirtynyt peiliin, enkä enää oikeasti näe itseäni.

Faktahan on se, että olen vanhempi kuin 20-vuotiaana. Itseasiassa 12 vuotta vanhempi. Ja ajoittain myös väsynyt. Missikisoihin en olisi koskaan osallistunutkaan, joten sen junan meno ei kauheasti haittaa. Mutta olen aika varma, että tuo rumuus- se on minun pääni sisällä. Jokainen paha tekoni, poissaoloni, tuhlattu euro ja valhe on siirtynyt uurteeksi kasvoilleni, enkä näe enää itseäni sen alta.

Olen nyt päättänyt katsoa itseäni kunnolla silmiin joka päivä. Jokaisen pahan teon uurteen tilalla nähdä edes yhden hyvän teon. Minussa on paljon hyvää. Minussa on rakastettavaa.

Joskus on hyvä listata itselleen asioita, jotka juuri sinusta tekevät hyvän ihmisen. Ota siis kynä käteen ja kirjoita aluksi vaikka 1 asia, joka tekee sinusta rakastettavan. Voit päivittäin lisätä listaan yhden asian.

Tärkeintä on, että annat anteeksi itsellesi. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkää postimiestä?

Kirjoittelin Takuusäätiön sivuille postimiehen ja elämän pelosta. Kirjoituksen pääset lukemaan  tästä!