Minä tiedän.

Kukaan ei tiedä miltä minusta tuntuu. Olen niin totaalisessa kusessa, ettei täältä ole poispääsyä. Koko korttitalo romahtaa ja jään yksin sotkujeni kanssa. Jopa kuolema olisi helpompi ratkaisu, kuin tämän sotkun, riippuvuuden selvittäminen.


Minä tiedän miltä sinusta tuntuu. Minä tiedän kuinka kusessa olet. Minä olen valehdellut, huijannut ja varastanut kuuhun ja takaisin. Minä tiedän miltä sinusta tuntuu. En voi luvata sinulle, ettet jäisi yksin. Sitä minä en voi luvata, sillä olen tuntenut myös ne halveksuvat sanat ja ihmissuhteiden päättymiset, vaikka tärkeimmät ovatkin rinnalle jääneet. Mutta voin luvata, että tämän hetken tunnetta pahempaa ei tule. Pimeämmälle kujalle ei vaan enää pääse. Joten jos sanot ne sanat ääneen, otat vastaan mitä olet tehnyt ja lähdet tästä eteenpäin kohti pelaamatonta elämää, minä lupaan sinulle, että jo ensi yönä nukut levollisemmin.

Mikään ei ole tärkeämpää kuin sinä. Sinun sielusi, sinun sisimpäsi. Et voi rakastaa muita ennenkuin rakastat itseäsi.

Viime yönä olin oikeudessa. En muista lopputulemaa, muistan vain että itkin paljon. Silti uni ei ollut painajaismainen; ahdistava. Mitä ikinä tuleekin, sen on tultava. Sitten se on siinä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista