Onni.

Miltä onnellisuus tuntuu?

Miltä tuntuu hengittää ilman, että joku istuu rinnan päällä? Miltä tuntuu kävellä, ilman että kantaa kivirekeä selässään? Miltä tuntuu vapaus? Miltä tuntuu luottamus? Miltä tuntuu rakastaa itseään?

Minä kuvittelin, etten koskaan tule tietämään vastausta noihin kysymyksiin. Muutama niistä on vielä verhon takana piilossa, mutta moneen tiedän jo vastauksen.

Rehellisyys itselle ja muille tuntuu näin 32-vuotiaana siltä kuin olisi maistanut suklaata tai punaviiniä ensimmäistä kertaa elämässään. Tai rakastellut. Miksei kukaan kertonut, että joku voi maistua tai tuntua näin hyvältä? Miksei kukaan kertonut että minä kelpaan? Tai että minä olen hyvä näin.

Rakkaus itseä kohtaan on vielä kaukana. Mutta on päiviä, kun tulemme toimeen. Minä ja minä itse siis. Päiviä, jolloin minäkin onnistun jossain ja voin taputtaa itseäni ihan hellästi selkään. Sinä teit sen.

Luin lauseen riippuvuudesta, joka oli samaan aikaan sekä kaunis, että äärimmäisen raadollisen surullinen:

Riippuvainen kaipaa myötätuntoa, ymmärrystä ja rakkautta. Asioita joita hän ei itseltään saa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista