Dementia

Ihmisen mieli on yksi kiehtovimmista ja toisaalta pelottavimmista asioista, jonka tiedän. Minun mieleni on tehnyt kepposensa minulle, pettänyt minut hankkimalla itselleen riippuvuuden ja pilaamalla elämäni. Toisaalta mieleni on aivan huikean rohkea ja kannustava- mieleni on saanut minut eheytymään ja parantumaan ja oppimaan uusia tapoja. Joskus mieleni on paskamainen ja aiheuttaa minulle pahaa oloa- kertomalla miten huono olen ja miten olen pilannut kaiken. Omituisin asia mitä mieleni on tehnyt, on unohtaminen. Mieleni on osittain unohtanut viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat.

Riippuvaisena mieleni oli viholliseni. Enhän saanut sitä kuriin. Järkeni ja moraalini sanoi toista ja mieleni teki ja tahtoi toista. Me emme tulleet toimeen. Kun tein sovinnon mieleni kanssa ja lupasin tutustua häneen kunnolla, pääsimme yhteistyön alkuun. Annoin mieleni purkautua kun minua suretti tai jokin ilahdutti minua. Päästin mieleni; mielipiteeni valloilleen, kun koin ettei minua kohdeltu oikein tai reilusti. Ja kun oikein aloin asiaa miettimän, tajusin ettei mieleni ollut toteuttanut itseään moniin vuosiin. En ollut antanut sen oikeasti surra tai iloita tai tuntea tai vihata. Kaikki oli ollut vain pintapuolista. Siksi mieleni päätti temppuilla. Hakea huomiota kuin pieni lapsi. 

Olen pohtinut paljon viime vuosia ja tajunnut, että minulla on moni asia ja tapahtuma tai elämänvaihe täysin hämärän peitossa. Minä en vain muista. Se asia on hämmentänyt minua, kunnes tajusin, että mieleni yrittää vain auttaa minua. Menneisyydestä ja virheistä pitää oppia ja omaa tuhoisaa käytöstään tarkastella, mutta vanhassa märehtiminen ei tee hyvää kenellekkään. Niinpä mieleni on pyyhinyt minulta muistoja. 

Tulemme nykyään jotenkuten toimeen. Edelleenkin koen, että mieleni petti minut, mutta työstämme asiaa. Olen luvannut olla syöttämättä valheita mielelleni ja olen antanut surun, ilon ja pettymyksen tunteillekin luvan näyttäytyä kun siltä tuntuu. Mieleni ei ole luvannut palauttaa vanhoja muistoja, mutta viimeiset 10 kuukautta hän on tallentanut kiintolevylle kristallinkirkkaasti. Kirkkaammin, kuin koskaan aiemmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista