perjantai 7. heinäkuuta 2017

Mielen kiemuroista

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten kummallinen ihmisen mieli on. Taas se pentele pääsi kuitenkin yllättämään takavasemmalta.

Katsoin viime yönä Netflixistä suosikkisarjaani melkein kolmeen saakka yöllä. Kyseessä on aivan ehdoton suosikkini, joten jakso toisensa jälkeen hurahti kuin vettä vaan. Täysin normaalia, eikö?

Aamulla kun heräsin, mies oli jo herännyt lapsen kanssa. Herään lapsen kanssa n.360 päivää vuodessa, tänä aamuna nukuin. Koko aamupäivän olo oli sanoinkuvaamattoman ahdistunut. Sanoin miehellekin asiasta- kuin minulla olisi ollut suunnattoman huono omatunto jostain. Jostain mitä en ole tehnyt.

En ymmärtänyt asiaa ollenkaan ja suoraan sanottuna olo alkoi olemaan jo aika kaamea. Kunnes ymmärsin. Aivoni assosioivat Netflix-valvomisen aikaan, jolloin koko perhe nukkui ja minä pelasin. Vaikken siis ollut tehnyt mitään- muuta kuin katsonut televisiota- aivoni heittivät minut tunteeseen, joka minulla oli, kun olin pelannut aamun pikkutunneille. Ja sanomattakin selvää- hävinnyt.

Täytyy taas ihmetellä, näillä uusilla aivoillani, että miten kummassa kroppani on selviytynyt vuosien ahdistustilasta. Jo tämän aamun huono omatunto sai oloni täysin raiteiltaan. Miten ihmeessä olen vuosikausia jaksanut tuota oloa? Hatunnosto; tavallaan.

Ehkä tämä on taas uuden ohjelmoinnin paikka. Että vaikka ne rutiinit ovat pitäneet minut tässä elämässä kiinni, niin yksi Netflixin parissa valvottu yö ei tee ihmisestä huonoa. Että normaaliin elämään kuuluu joskus valvoa ja nukkua pitkään. En tiedä kuulostaako tämä täysin järjettömältä, mutta ehkä joku entinen peluri ymmärtää?

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä saa sinut palaamaan niihin huonoihin oloihin? Mikä saa tuntemaan huonoa omatuntoa syyttä? Kommenttiboksi on vapaa.

Hyvää kesäistä viikonloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Joskus se paha olo palautuu mieleen, jos vaikka kulkee pelihallin ohi ja näkee ne pelaajat siellä peliautomaattien luona. Se onneksi menee ohi. Sitä oloa ei varmaankaan osaa kuvitella sellainen ihminen, joka ei ole kokenut sitä tunnetta, kun on tappioputken jälkeen pitänyt saada itsensä jotenkin kasaan ja tili on tyhjä pitkään ennen seuraavaa palkkapäivää. Ja pelko sen seuraavankin palkan häviämisestä melkein heti on hyvinkin realistista pelkoa.

    VastaaPoista
  2. Joo, toi on totta. Se häviämisen hetki, kun palautuu kuplastaan normielämään ja tajuaa, että koko tili on tyhjä. Kun silmissä oikeesti mustenee ja taju meinaa lähteä. Ja silti kerta toisensa jälkeen tekee sen uusiksi....

    VastaaPoista

Pintaa syvemmältä

Kuva: Yle/Harri Hinkka Huomenna lauantaina klo 17.10 TV1 käsitellään tarinaani ja peliriippuvuutta vähän pintaa syvemmältä. Olin ...