tiistai 18. heinäkuuta 2017

Onnea on.

On pitänyt jo hetken kirjoittaa onnesta. Onnesta, tyytyväisyydestä, mielenrauhasta. Usein sanat vaan hakee uomiaan, ajatukset järjestystä.

Luin (ihanan) Maaret Kallion ajatuksia kesälomasta (mun mielestä ihanan ja seesteisen- miehen mielestä ärsyttävän lässyttäjän). Kirjoituksen pointti oli siinä, miten kesälomaa suoritetaan; kaikkea pitää tehdä KUN NYT OLLAAN LOMALLA ja kaiken pitää olla super-erikoista. Kallio kysyikin kirjoituksensa lopussa: mitä jos tämä hetki riittäisi? Mitä jos olemassaolo riittäisi.

Niin. Mitäpä jos.

Oon löytänyt sisälleni sellaisen rauhan, että joskus jopa itseä vähän naurattaa. Onnen pienistä asioista. Elämästä. Siitä etten saanut riistettyä elämää itseltäni. Siitä ettei mun tarvitse enää koskaan valehdella. Voisin listata tuhat täysin arkipäiväistä asiaa, joista mä oon onnellinen joka päivä. Asioita, joita moni pitää itsestään selvänä.

Puhuin tänään isän kanssa automatkalla. Isä sanoi, että elämä ja ajatukset on muuttuneet paljon. Että jos ennen oli kateellinen jonkun uudesta autosta, niin nykyään on "kateellinen" mielenrauhasta ja siitä että jonkun lapsilla on kaikki hyvin. Tai kateellinen on ehkä väärä sana. Arvostaa. Arvostaa niitä asioita aivan uusissa sfääreissä.

Muistan miten vuosikaudet olin kateellinen siitä, miten "normaalien" ihmisten ei tarvitse pelätä joka päivä. Ja nyt mä elän sitä "normaalien" ihmisten elämää. Edelleenkin pelkää tulevaa oikeudenkäyntiä ja seuraamuksia, mutta kun se on ohi, se on ohi. Piste. Sitten se pienikin jokapäiväinen pelko on poissa.

Älkää ymmärtäkö väärin. Mulla on edelleenkin haaveita elämässä. Myös materialistisia haaveita. Ja mua edelleenkin vituttaa päivittäin jokin asia. Mutta silti joka ikinen päivä olen kiitollinen siitä, ettei mun elämä ole enää koskaan pimeää. Se ei enää koskaan ole yhdenkään pelin sanelemaa pimeää kaksoiselämää, jossa paljastuminen on aina nurkan takana. 

Normaalia elämää elävän ihmisen voi olla vaikea kuvitella, mitä kaikkea voi elämässään pelätä. No, näitähän riittää:

-postia
-puhelinsoittoja
-sitä, että joku käyttää puhelimesi nettiä ja näkee sivuhistorian
-sitä että henkilö X puhuu henkilön A,B,C,D,E,F...... kanssa ja valheet nro.1-1 00 000 paljastuu
-sitä, että puoliso käy verkkopankissa tai automaatilla
Jne...

Kun katsotte ylläolevaa listaa, niin huomaatte, että moni ylläolevista on aika jokapäiväisiä asioita. Se tarkoittaa siis sitä, että joka helvetin päivä maanantaista perjantaihin (ja osin myös viikonloppuisin) piti pelätä siitä saakka kun aamulla avasi silmänsä, siihen saakka kun sulki silmänsä. 

Siksi voin täydellä, avoimella ja puhtaalla sydämellä sanoa, etten ole vielä koskaan elämässäni ollut näin.... rauhallinen. Onni muodostaa monista asioista ja tärkeimpänä pidän mielenrauhaa. Asiaa, jonka kanssa olen elänyt koko kuluvan vuoden. Asiaa, jota kukaan ei koskaan voi ottaa minulta pois. 

Minä tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on joku, joka pelkää tällä hetkellä asioita, joista kirjoitin. Ja taas kerran totean: lopeta elämäsi tuhoaminen. Tee se tänään. Hae apua ja ala rakastamaan itseäsi.

Ja lopuksi: onnea on oikeasti olla elossa. Vaikka olisit vielä aktiivinenkin riippuvainen, niin ole onnellinen edes siitä, että olet elossa. Kuolleena ei kukaan pysty muuttamaan enää mitään.

Ps. Viikonloppuna sain äidiltäni viestin, jossa oli lause "oot huipputyyppi". Viesti liittyi asioihin joita olin tehnyt, kun perheeni oli yöpynyt vanhempieni luona. Minä, vanhempani sataan kertaan pettänyt katala valehtelija ja uhkapeluri. "Huipputyyppi". Niin mä taidan parhaimmillani ja terveenä olla. Sillä ajatuksella elämää eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pintaa syvemmältä

Kuva: Yle/Harri Hinkka Huomenna lauantaina klo 17.10 TV1 käsitellään tarinaani ja peliriippuvuutta vähän pintaa syvemmältä. Olin ...