keskiviikko 2. elokuuta 2017

Mikä on nyt toisin?

Mikä on nyt toisin? Olen miettinyt sitä kohta vuoden päivät. Miksi vuosi sitten päätin pelastaa itseni? Syitä on varmasti monia- yksi niistä on mieheni ehdoton rakkaus. Mutta sekään ei riitä syyksi. Miksi minä vuosi sitten päätin lopettaa koko aikuisikäni mukana olleen tavan? Tavan, joka oli minulle pakonomaista. Sairaus. Päätin lopettaa, koska rehellisyys tuntui päivä toisensa jälkeen hyvältä. Elämä normaalina ihmisenä tuntui virkistävältä. Uudelta. Puhtaalta ja avoimelta. Päätin lopettaa, koska oikeasti_ensimmäistä_kertaa päätin lopettaa.

En usko että riippuvuuden lopettamiseen on olemassa mitään taikatemppua. Kyse on enemmänkin siitä, että kun pelaamattomia ja valheettomia päiviä alkaa kertymään, niin elämä itsessään alkaa houkuttelemaan. Vanha elämä; vanhat tavat, alkavat tuntua päivä toisensa jälkeen likaisemmilta ja ahdistavimmilta. Se energia, jonka on aiemmin tuhlannut huonoihin tapoihin jää käytettäväksi niitä tapoja vastaan taistelemiseen.

Riippuvuudesta eroon pääsemiseksi on nähtävä, kuinka onnekkaampi elämä on ilman riippuvuutta. Kuinka paljon parempi ihminen on itse, ilman riippuvuutta.

Ja vaikka pettymys oman elämän ryssimiseen on edelleenkin suuri, niin aina välillä yritän muistaa taputtaa itseäni olalle. Olen tehnyt jotain, mikä on vaatinut suuria ponnisteluja. Koonnut elämäni totaalisista palasista, järjestänyt pääni uuteen järjestykseen, opetellut uuden elämän ja tavat ja seison tässä. Pelaamattomana, tavallisena ihmisenä. Ihmisenä joka on myöntänyt virheensä, hakenut apua, ottanut vastaan vihan ja inhon ja noussut jaloilleen.

Elämä maistuu hyvältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pintaa syvemmältä

Kuva: Yle/Harri Hinkka Huomenna lauantaina klo 17.10 TV1 käsitellään tarinaani ja peliriippuvuutta vähän pintaa syvemmältä. Olin ...