Vitsivitsivitsi

Asia mikä saa minut raivon partaalle nykyään, on peliriippuvuudesta vitsailu tai sen vähättely.

Esimerkki 1. Katselin televisiosta ohjelmaa- oliskohan ollut Kukkaron herraksi tms. Jossa autettiin ihmisiä, joiden raha-asiat olivat perseellään. Ei siis taloudellisesti autettu vaan jonkun sortin talousneuvoja ja lifecoach siinä yritti availla laskuja ja ongelmia ja opetti ihmisiä elämään. Tässä kyseisessä jaksossa oli peliriippuvainen, työtön yh, jonka taloutta koitettiin saada kuriin. Peliongelmasta kyllä puhuttiin, mutta vähän vasemmalla kädellä. Eikä pyritty edes nollatoleranssiin vaan että jos aina vähän niinku jotain muutaman euron pelailisi. Nainen itse vielä "toivoi" että pääsisi pelaamisensa kanssa tilanteeseen, jossa ei olis pakottavaa tarvetta pelata, mutta sais pelata kuitenkin.

Esimerkki 2. Maria Veitola vieraili Jere Karalahden ja hänen vaimonsa kotona. Jossain kohtaa ohjelmaa Jere tai hänen vaimonsa tokaisi, että Jere on peliriippuvainen. Pelaa rahasta, koko ajan. Asialle naurettiin. Siitä ei sen enempää keskusteltu.

Mitä jos molemmissa esimerkeissä päähenkilöt olisivatkin kertoneet käyttävänsä suonensisäisiä? Olisiko asialle naureskeltu, olisiko se sivuutettu tai olisiko annettu neuvoja siihen, miten voit alkaa vain viihdekäyttäjäksi? Että miten voisit vetää huumeita, mutta et joka päivä. Miten helvetissä peliriippuvuus; pelihimo on edelleenkin läppä, ei todellinen sairaus tai ongelma? Kuinka monen ihmisen ja perheen elämän tämä sairaus pitää tuhota, että joku tajuaa ongelman olevan todellinen?

Joka helvetin päivä saa lukea lehdestä, miten henkilö x kavalsi firman rahat tai teki sitä tai tätä, koska pelihimo meni liian pitkälle. Nämä kaikki henkilöt ovat todellisia ihmisiä ja heidän sairautensa on todellinen. Katala, petollinen ja vaarallinen. Se, että Jerellä riittää rahaa pelaamiseen, ei tee hänestä vähemmän riippuvaista tai sairasta. Joskus sekin raha loppuu. Ja riippuvuus jää jäljelle. Naureskellaanko sitten?

Miten helvetissä riippuvainen ihminen voi itse ottaa tosissaan sairauttaan ja ymmärtää tilaansa, jos peliriippuvuus on yleinen vitsi. Alkoholin ja tupakan vaaroista puhutaan, huumeet ovat laittomia. Veikkaus se vaan porskuttaa ja jakaa vanavedessään ongelmapelaajien euroja Peluurin toimintaan. Ehkä oksettavin paradoksi ikinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista