Itsesuojelua

Miten kuvata sitä kiitollisuutta, kun se toinen on tuossa- uskoen muutokseen, luottaen ja rakastaen? Päätöstä pelaamattomuudesta ei koskaan voi laittaa toisen varaan- lopettaa pelaamista koska joku toinen niin vaatii. Mutten voi omalta osaltani painottaa mieheni panosta prosessissani. Hän asetti ehdot suhteemme jatkolle, muttei tehnyt sitä ilman palkintoa. Hän ei kiristänyt tai uhkaillut vaan ilmoitti minulle: sinä hoidat itsesi kuntoon, enkä minä ole menossa minnekkään. Piste. Niin, mitä siihen sitten sönköttämään. Ehkä juuri mieheni hyvin mustavalkoinen ja suora ratkaisumalli oli hyvä lähtökohta prosessille-haluan sinut, mutten peluria sinussa. Joten hoida se pois.

Vaikkakin olen monesti itselleni sanonut, etten ikinä koskaan milloinkaan hylkäisi toista kaltaistani, ajatus suhteesta peliriippuvaisen kanssa tuntuu järkyttävältä. Kun et voi luottaa mihinkään. Olen vasta lähiaikoina päässyt kiinni siitä, miltä miehestäni ja vanhemmistani on oikeasti tuntunut. Kun kaikki on lähtökohtaisesti ollut palturia, valetta ja petosta. Miltä minusta tuntuisi, jos mieheni, johon luotan kuin kallioon, pettäisi luottamukseni? Miltä hänestä on tuntunut, kun totuus pelaamisestani on selvinnyt?

Se, etten ole ymmärtänyt läheisteni tunteita ei johdu itsekkyydestä tai kunnioituksen puutteesta. Se johtuu itsesuojeluvaistosta. Olen ollut niin keskeneräinen itseni kanssa, että minun on ollut pakko suojella itseäni. Päästää ajatus ajatukselta läheisteni tunteita käsittelyyn. Koska tavallinen ihminenhän minä olen. Tunteva, rakastava. Joten miten olisin voinut kertarysäyksellä käsitellä jokaikisen pettymyksen, loukkauksen, surun ja petoksen, jota minä olen aiheuttanut kaikista rakkaimmilleni?

En aiheuta enää. Se on minun turvalauseeni, kun suru läheisteni puolesta käy liian kovaksi. En aiheuta enää. Ja heidän on se jollain tavalla nähtävä ja tunnettava, koska tässä he ovat. Vieläkin. Ja sanovat rakastavansa. Ja iloitsevat minusta ja minun kanssani.

Rakastan teitä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...