maanantai 18. syyskuuta 2017

Mikset ole kirjoittanut mitään?

Niin. Miksen ole kirjoittanut mitään? En osaa sanoa. Olen kyllä miettinyt kirjoittamista, mutta jotenkin...en tiedä. Tuntuu, että tavallisesta ja turvallisesta elämästä kirjoittaminen olisi märkä rätti niille pelureille, jotka täältä hakevat vielä lohtua. Koska siltähän se tuntui itsestäkin- kun joskus löysi jonkun kirjoituksen aiheesta ja kirjoittaja kertoi, miten pelaaminen on historiaa ja elämä auvoista. Vittu. Miksi tuokin osaa elää normaalia elämää mutta minä en?

Jos nyt kuitenkin sivuutan sen, että elämä on fantastisen tavallista- niin kyllähän minulla vieläkin on oikeus kirjoittaa peliriippuvuudesta. Takana on kuitenkin vain vuosi tavallista elämää ja työskentelyä oman itseni kanssa ja 10 vuoden mittava pelurihistoria.

Ajattelin kirjoittaa tarpeesta. Pelaamisen tarpeesta. Koska se on avaintekijä pelaamisessa ja pelaamisen lopettamisessa. Kun lopetin pelaamisen, tein sen pakosta. Olisin joko kuollut spontaanisti- siis oikeasti spontaanisti rojahtanut maahan ja heittänyt lusikan nurkkaan, tai menettänyt perheeni ja sen jälkeen kuollut spontaanisti. Lopetin pelaamisen siis pakon edessä. Noin puolen vuoden ajan pelaamisen lopettamisesta opettelin uusia toimintamalleja. Opettelin elämään niin, että kun rahat on loppu, sitä ei saa tehtyä lisää pelaamalla. Tämähän oli ollut toimintamallini. Kun uudet toimintamallit oli sisäistetty, huomasin, että TARVE pelata oli vähentynyt. Tänään se on kadonnut olemattomiin.

Tarve on se, josta riippuvaisen on opeteltava ulos. Vaikka omalla kohdallani uskonkin vain 100% pelaamattomuuteen, niin en usko, että maailmani menisi sijoiltaan, jos tekisin rivin lottoa. Mutta minulla ei_ole_siihen_tarvetta. En tule koskaan ottamaan euronkaan riskiä pelaamattomuuteni suhteen, koska tarve moiseen on täysin olematon. Minun elämäni ei muutu parempaan suuntaan tai saa lisää sisältöä, jos pelaan 10€ RAY:lle. Mutta elämäni pysyy hyvänä kun en pelaa. Niin yksinkertaista se on. Nykyään. Tämän sisäistäminen on toki vaatinut 10 vuotta tuskaa ja kyyneliä, joten...no, yksinkertaista ja yksinkertaista.

Neuvonkin sinua miettimään seuraavan kerran pelatessasi, mikä on tarpeesi. Ja vastauksen saatuasi miettimään onko tarpeesi toteutettavissa muuten tai vastaako pelaaminen edes tarpeeseesi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkää postimiestä?

Kirjoittelin Takuusäätiön sivuille postimiehen ja elämän pelosta. Kirjoituksen pääset lukemaan  tästä!