Minä, sinä, hän, me, te, he....

Mistäköhän sitä aloittaisi.....makaan tällä hetkellä hotellihuoneessa. Takana on puolitoista päivää intensiivistä koulutusta vertaistukiohjaajaksi. Päässä vilistää tuhat ajatusta, jotka huutavat päästä tekstin muotoon. Joten yritetään.

Minä en ole ainoa. Kun on vuosikaudet elänyt ahdistavassa petospallossa, jota peliriippuvuudeksikin kutsutaan ja saanut iskostettua päähän ajatuksen, että on ainoa totaalisen epäkelpo, ällöttävä, inhottava ja surkea yhteiskunnan epäkelpo jäsen, on olo kohtalaisen pöllämystynyt. Tunnetta voi verrata ehkä siihen, kun heimo jossain sademetsän uumenissa tapaa ensimmäisen ulkopuolisen, valkoisen ihmisen. Minä_en_ole_ainoa. Minun ahdistukseni, ajatukseni, ongelmani ja itseinhoni ei ole ainutlaatuisen erikoislaatuisia. Minun elämänpolkuni ei ole sattumanvaraisen päätöntä ja mielipuolista sekoilua, vaan se noudattaa tietyllä tapaa polkua, jota jokainen ongelmapelaaja on tallustellut.

Olen elämässäni ja kirjoituksissani pohtinut aina paljon syitä asioille. Miksi maailmassa tapahtuu pahoja asioita? Henkilökohtaisia tragedioita. Olen osaltani jo aavistellut asiaa, mutta tämän viikonlopun aikana asia on kirkastunut minulle. Minä olen käynyt pohjalla, siellä sielun syvimmissä syövereissä, jotta voin auttaa tulevaisuudessa vertaisiani.

Viikonloppu on sisältänyt asiaa, mutta myös huumoria. Olemme osaltamme kaikki jo siinä tilanteessa, että asioista voi heittää jo vitsiä. Vitsihän peliriippuvuus ei ole, mutta kun on vuosikaudet rypenyt paskassa ja pyöritellyt ongelmiaan työkseen, niin on virkistävää joskus jopa nauraa sille, miten on lainannut rahaa, jotta saa kissalle ruokaa. Vaikkei sitä kissaa taloudessa olekkaan.

On ollut erityisen voimaannuttavaa huomata, että olemme jokainen tavallisia ihmisiä. Tavallisten unelmiemme kanssa. Ja että jokaisella on toivo terveestä, pelaamattomasta elämästä. Ja vaikka vitsiä asiasta heitetäänkin, niin me kaikki tiedostamme sairauden. Sairauden, joka on vienyt monilta kaiken- vähintään paljon, ja jonka kanssa joutuu elämään koko elämänsä loppuun saakka.

Näillä sanoilla toivotan sinut, porilainen ongelmapelaaja, tervetulleeksi Pelirajat'on vertaistukiryhmään alkaen 29.09.2017. Toivon sydämestäni, että olet valmis ottamaan ensimmäisen askeleen kanssani kohti tulevaisuutta, joka ilman ongelmapelaamista on elämää parhaimmillaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...