lauantai 30. syyskuuta 2017

Olen ylpeä sinusta.

Olen ylpeä sinusta. Olet vahva.

Ensimmäisen sanoi mieheni, toisen luin viestistä entiseltä työkaveriltani.

Tässä kohtaa sisimpäni taistelee taas lujaa. Kuinka kukaan voi olla ylpeä minusta? Tai miten kukaan voi pitää minua vahvana? Minua- entistä peluria, valehtelijaa, salailijaa. Ihmistä joka on tuottanut sanoinkuvaamatonta tuskaa lähimmäisilleen.

Yritän kertoa itselleni, ettei siitä ole vaaraa, jos joskus- ihan vaan joskus, pienen hetken verran, olen ylpeä itsestäni. Siitä, että taltutin demonin, taistelin tieni elävien kirjoihin ja päätin kääntää suruni ja tuskani muiden auttamiseen. Ja ettei siitäkään ole haittaa, että niiden kaikkien heikkojen vuosien jälkeen- kun olen rämpinyt sokeana ja sumussa elämää eteenpäin ja toivonut kuolemaani, minä tunnen oloni tänään vahvaksi. Ja että edelleenkin- kymmenien kirjoitusten ja pohdintojen jälkeen, voin jo joskus hellittää hetkeksi ja antaa armoa itselleni. Ja kun tuo toinen tuossa on. Ja kertoo sen joka päivä: Olen ylpeä sinusta. Rakastan sinua. Ja kun puhelin piippaa: Olet vahva. Niin miksi ei?

Olen tehnyt anteeksianto-harjoituksia jonkun aikaa. Olin riippuvuus-asiantuntija Matti Nokelan luennolla ja kerroin, että minun on hyvin vaikeaa antaa itselleni anteeksi. Antaa itselleni armoa. Sain monisteen, jossa kerrottiin anteeksianto-harjoituksesta. Niinpä joka ilta minä kuiskaan itselleni: minä annan itselleni anteeksi. Ja käyn nukkumaan. Ehkä jonain päivänä harjoitukset ovat tehneet tehtävänsä ja herään itselleni anteeksiantaneena.

Siihen saakka yritän sulatella sitä, että joku tuolla jossain pitää minua vahvana. Ja että se yksi siinä vieressä- se kaikista tärkein, on ylpeä minusta.

2 kommenttia:

  1. Hei.
    Onneksi eksyin lukemaan Suomi24 sivuja, josta tänään löysin blogisi.
    Olen ahminut tekstejäsi koko illan tähän asti, ja pystyn samaistumaan lähes jokaiseen asiaan mitä kirjoitat. Tekstisi rohkaisevat ja kannustavat sekä antaa toivoa.
    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Niinhän sitä sanotaan, että usko, toivo ja rakkaus. Mutta pelurille se suurin taitaa olla Toivo. Ihanaa, jos olen sitä päivääsi saanut.

      Sinä pystyt.

      Poista

Kuka pelkää postimiestä?

Kirjoittelin Takuusäätiön sivuille postimiehen ja elämän pelosta. Kirjoituksen pääset lukemaan  tästä!