Riippuvuus valitsee sinut- sinä päätät koska päästät irti

Riippuvuus kiertelee joukossamme.  Sen tarkat silmät havainnoivat ja huomioivat haavottuneita, haavoittuvaisia, perinnöllisesti alttiita tai vain tapoihinsa tottuneita. Kukaan ei valitse riippuvuutta, vaan riippuvuus valitsee itse uhrinsa. Se esittäytyy kiehtovana, jännittävänä, sisällöllisenä, rauhoittavana ja parantavana. Se tunkeutuu elämääsi salakavalasti ja on siinä jäädäkseen. Kun se tekee pesän luoksesi, se ei lähde koskaan.

Kuinka riippuvuudesta sitten pääsee eroon? Ei mitenkään. Se on tullut jäädäkseen. Mutta riippuvuudesta voi tehdä hyödyttömän. Vaivuttaa se unitilaan. Riippuvuus tarvitsee elääkseen polttoainetta. Sen polttoainetta ovat ahdistus, tuska, masennus, viha ja suru. Elämän surullisimmilla tunteilla se pitää itsensä vahvana ja elossa. Mutta kun päätät ottaa elämäsi omiin käsiisi ja käsitellä riippuvuuden polttoainetunteita, se pienenee ja pienenee ja lopulta vaimenee olemattomiin. Se ei lähde pois, mutta se ei enää hengitä.

Miten sitten riippuvuutta voi välttää, jos se kerran valitsee meidät? Tuntemalla itsensä ja hoitamalla itseään. Kun tuntee itsensä- jokaikisen tunteen ja reaktion, ja osaa käsitellä niitä, riippuvuudelle ei jää avonaista ikkunaa livahtaa sisään. Ja kun pitää huolta itsestään; kunnioittaa ja rakastaa itseään, riippuvuus kiertää kaukaa. Sillä ei ole aikaa alkaa rikkomaan onnellisuuden ja hyvinvoinnin suojamuuria.

Riippuvuus, alttius sille on minussa aina. Mutta se ei ole saanut polttoainetta aikoihin. Eikä se tarkoita sitä, ettenkö olisi viimeisen vuoden aikana kokenut suurta surua, häpeää, itseinhoa ja yksinäisyyttä. Olen kokenut. Ja koen ajoittain vieläkin. Mutta otan ne tunteet nykyään käsittelyyn, enkä tunge niitä sisälle sieluni syövereihin. Näin riippuvuus jää nuolemaan näppejään.

Riippuvuus valitsee meidät- se tuntee heikoimmat kohtamme, koska me emme itse niitä tunne. Mutta sinä voit koska tahansa päättää olla syöttämättä riippuvuudelle polttoainetta.

Sinulla on valinta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...