Vapaa

Viikonlopun koulutus takana. Olo on yhtä innostunut kuin viimeksikin, mutta ehkä rauhallisempi. Viime kerralla pääsi ensimmäistä kertaa puhumaan vertaistensa kanssa ja se aiheutti informaatio-ja tunnetulvan, jota piti käsitellä pitkään. Tällä kertaa oli helpompi käsitellä rahapeliriippuvuutta ilmiönä yleisemmin- oma henkilökohtainen taakka ja tuska oli jo hieman etäisempää.

Huomasin useaan otteeseen viikonloppuna miettiväni asioita läheisteni näkökulmasta. Ja vaikka olenkin pohtimalla pohtinut ja työstämällä työstänyt asioita, niin aina sitä vaan löytää uusia näkökulmia. Myös omaan pelihistoriaansa ja tunnesyihin.

Eilen illalla kuuntelin erään kurssilaisen voimabiisiä, Erinin versiota Kaija Koon kappaleesta Vapaa. Olin totaalisen mykistynyt ja itku käytti kaiken voimansa purkaessaan tunnepatoni. Sanat koskettivat niin syvälle sieluun, etten koskaan ole kokenut vastaavaa. Itku puhdisti. Olen vapaa.

"Mä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. En tiedä, onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti. Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria, merta, se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä. Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, mun pakoni loppuun juostu on. En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan; Tää mun pakoni loppuun juostu on."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista