Avoinna

Miltä tuntuu avata elämänsä oksettavin, inhottavin, tuskaisin, häpeällisin ja synkin salaisuutensa kaikkien pällisteltäväksi, tuomittavaksi ja kauhisteltavaksi?

Raadolliselta ja toisaalta vapauttavalta.

Raadolliselta siksi, että se on minun elämäni. Minun itkuni, epätoivoni, pelkoni, ahdistukseni ja sieluni. Vapauttavalta siksi, että ihmiset puhuvat aina. Mitä vähemmän he tietävät, sitä enemmän he puhuvat. Ja kun en itse ole puhunut, olen luonut mahdollisuuden pahoille puheille- puheille, joissa totuus on unohtunut, puheille joissa minun pieni sieluni ja epätoivoni on ollut sivulause. Sivulause sosiaalipornossa.

Halusin avata ongelmani siksi, että kaikkien pahojen juorujen jälkeen jäljelle jää vain totuus: se voi tapahtua kenelle tahansa. Ja vieressäsi voi olla ihminen- naapuri, työkaveri, puoliso tai lapsi, joka painii saman ongelman kanssa. Asioita on helppo tarkastella norsunluutornista, kunnes jokin omassa elämässä vetää maihin.  Ihmisiä on helppo ulkoistaa elämästään- tuomita ja halveksia, kunnes asia osuu niin lähelle, ettei ongelmaa voi sivuuttaa. Ettei ongelmaista ihmistä voikaan hylätä.

Olen kuullut miten minun kanssani ei haluta olla tekemisissä, olen nähnyt miten minua tuijotetaan kaupassa tai miten minua ei enää tervehditä. Olen lukenut epäsuoria terveisiä, joissa minulle toivotetaan pahaa joulua. Ja se kaikki on sattunut niin syvälle sisimpään, etten koskaan toivo samaa kenellekkään. En kenellekkään.

Olen kuitenkin perheeni avustuksella päässyt pitkälle. Kaikki edellämainitut sattuvat vieläkin, mutta elämässäni on niin paljon onnea nykyään, etten päästä niitä enää ajatuksiini. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä.

Toivotan jokaiselle äärimmäisen lämmintä ja voimaannuttavaa sunnuntaita. Nauttikaa toisistanne ja itsestänne.

Sinussa on paljon hyvää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista