Riippuvaisen identiteetti

Riippuvainen ihminen on lannistunut. Hän on lannistunut riippuvuutensa ja käytöksensä edessä. Riippuvuus on vienyt itsetunnon ja rakkauden oman itseen. Riippuvainen katuu, häpeää ja on pahoillaan koko ajan. Ihan koko ajan. Hän tietää tekevänsä väärin ja janoaa muutosta, mutta sekä tottumus vääriin ja tuhoisiin tapoihin, että edellämainitut tunteet estävät muutosta. Riippuvainen ei parane ruoskimalla- sitähän hän tekee itselleen päivittäin. Riippuvainen paranee rakkaudella itseensä.

Jotta paraneminen voi alkaa, pitää löytää itsestään se "joku hyvä". Se jokin, jota omassa itsessään arvostaa. Ja alkaa vaalia sitä. Koska riippuvuus lopetetaan itse- itsensä takia, ei muiden. "Muut" ovat merkityksellisessä asemassa toki paranemisprosessissa- on ymmärrettävä mitä omilla toimillaan on saanut aikaiseksi. Mutta riippuvuuden lopettamisessa rakkaus itseä kohtaan on pääasia. Sen puuttuminen kun on usein myös syy riippuvuuden alkamiseksi.

En kirjoittele lämpimikseni onnesta, armosta tai itsekunnioituksesta. Näillä sanoilla on suuri merkitys riippuvaisille. Ja riippuvaisillehan tätä blogiani kirjoitan. Itselleni ja vertaisilleni. Sinä ansaitset armoa. Sinä ansaitset uuden, valoisan elämän. Ja sinä ansaitset muutoksen, jotta voit ojentaa sen muutoksen ja anteeksipyynnön myös lähimmäisillesi.

Pelaamattomuuden aloittaminen on ensimmäinen armonteko itsellesi. Kun lopetat pelit, arvostat itseäsi. Annat itsesi hengittää.

Tänään on maanantai- maanantaisinhan aloitetaan aina laihdutuskuurit ja kuntoilut. Sopivasti kuun alussa vielä. Eiköhän tänään ole hyvä päivä päästää irti pelurin identiteetistä ja suorittaa ensimmäinen armonteko itseään kohtaan?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista