Kuka pelkää postimiestä?

Kuinka paljon sitä onkaan pelännyt elämää. Elämää ja itseään. Postimiestä, haastemiestä, ulosottomiestä, perintäyhtiöitä, pankkia, tilitietoja, tilipäivää, arkipäivää, paljastumista, menettämistä, tunteita ja toisaalta sitä ettei mikään tunnu miltään, mielenterveyden menettämistä, perheen menettämistä, rahojen loppumista ja lopussa sitä että ne eivät lopu, vaan pakonomainen pelaaminen vaan jatkuu.

Kuinka paljon sitä onkaan pelännyt.

Kun se kaikki voimavara mitä on vuosien varrella pelkoon ja pelon ylläpitämiseen kohdistanut on vapautunut onneen, rauhaan, hyvinvointiin ja oman mielenterveyden ylläpitoon niin lopputulos on arvattavissa. Kokonainen minä. Onnellinen ja hengittävä minä ja lähimmäinen. Lähimmäiset.

Olen kotimatkalla Pelirajat'on täydennyskoulutuksesta. Matkalla kotiin perheeni luo.

Arki odottaa jälleen kulman takana eikä postimiestä tarvitse pelätä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista