tiistai 14. elokuuta 2018

Arpajaislaki

Kröhöm. Tämä teksti vaatii suurta pinnistelyä ja jäsentelyä, jotta siitä tulee teksti, eikä purkaus, jossa vilisevät kirosanat ja jonka sisältö jää uhmaikäisen taaperon raivokohtauksen tasolle. Yritetään siis...

Meillä on täällä lintukodossamme instanssi nimeltä Veikkaus.

"Veikkaus on suomalaisten oma peliyhtiö. Pelien koko tuotto eli veikkausvoittovarat käytetään meidän kaikkien Suomessa asuvien hyväksi. Avustuskohteita on tuhansia ympäri Suomea ja kertyvää rahaa miljardi euroa vuodessa.
Avustuksilla tarjotaan suomalaisille mahdollisuuksia harrastaa, liikkua, pysyä terveenä ja tervehtyä. Avustuksilla tuetaan monenlaista vapaaehtoistoimintaa ja mahdollisuuksia kuulua joukkoon. Pelien tuotoilla autetaan myös arjen kriisitilanteissa, tuetaan erityisryhmiä sekä tieteen tekemistä ja hevosurheilua. Ilman avustuksia jäisi myös moni kulttuurielämys kokematta."

Näin. Veikkausvoittorahoilla tehdään siis paljon hyvää. Ymmärretty, alleviivattu, kursivoitu ja paksunnettu. 

On kuitenkin käynyt ikävästi niin, että jotkut tyhmeliinit ovat kehittäneet itselleen peliongelman; peliriippuvuuden ja varovastikin arvioituna nämä tyhmeliinit tuovat noin 23 prosenttia kaikista rahapelien tuotoista. Ymmärtänette, että kun tälläisiä lukuja esitetään ja kun mediassa näiden tyhmeliinien tekosista ja sairaudesta puhutaan, on asialle pakko tehdä jotain. On siis aika päivittää arpajaislakia.

Noniin. Olemme siis tilanteessa, jossa meillä on ikävähkö ongelma, jota meidän pitäisi hoitaa (koska sen hoitaminen on meidän vastuulla), mutta me ei haluta hoitaa sitä liian hyvin. Hoidetaan se niin, että näyttää siltä, kuin ongelma olisi hoidossa, mutta ei kuitenkaan. Ymmärrättekö? Tähän vastauksena on uutuuttaan hohtava, kaiken muuttava ARPAJAISLAKI. Arpajaislaki on edennyt vaiheeseen, jossa Veikkauksen edunsaajilta (luit oikein, edunsaajilta) on pyydetty lausuntoa koskien uutta arpajaislakia- tai sen hahmotelmaa.

Koska lausuntoja on monta ja useimman sisältö sama, nostan esiin vain muutaman lausunnon:

”Esitysluonnoksessa todetaan, että sillä “voi olla jossain määrin vaikutuksia myös yleishyödyllisten yhteisöjen ja kolmannen sektorin toimintaan niille myönnettävien avustusten määrän vähentyessä”. Kirjaus on käsittämättömän väheksyvä ja ylimielinen, kun otetaan huomioon sekä nykyinen suomalaisen kansalaistoiminnan vakiintunut rahoitusmalli, jossa merkittävä osa kansalaisjärjestöjen toiminnasta rahoitetaan veikkausvoittovaroin, että kolmannen sektorin Suomessa perinteisesti vahva rooli ja yhteiskunnallinen merkitys. Järjestöjen tuottama palvelu-, harrastus-, vapaaehtoistyö- ja edunvalvontatoiminta on useissa tutkimuksissa todettu panos-tuotos-suhteeltaan merkittäväksi ja vaikuttavaksi sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta. Tästä toiminnasta leikkaamisella olisi erittäin merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Lisäksi esitysluonnoksessa todetaan, että esitetyllä muutoksella “olisi siten alentavaa vaikutusta sellaisten yksittäisten sijoituspaikkojen liikevaihtoon, joihin sijoitetun raha-automaatin pelaaminen vähenisi”. Tosiasiassa automaattien pelituoton laskeminen johtaisi mitä todennäköisimmin etenkin haja-asutusalueilla pelipisteinä toimivien kioskien ja sitä myötä esimerkiksi asiamiespostin kaltaisten palvelujen lakkauttamiseen. Esitetyllä muutoksella on siis merkittävä vaikutus palvelujen valtakunnalliseen saavutettavuuteen.”  

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi Ry
Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto
Luonto-liitto Ry
Suomen opiskelijakuntien liitto Ry
Suomen Partiolaiset Ry



”Nuorisoalan rahoituksen tason varmistaminen tulee selvittää ennen lain voimaantuloa. Siten on mahdollista välttää kriisitilannetta ja toiminnan supistaminen äkkijarrutuksella.
Lopuksi Villa Elba haluaa korostaa, että arpajaislakiin liittyvässä valmistelussa olisi jatkossa tarpeen kuulla edunsaajia nykyistä aktiivisemmin. Näin menetellen voitaisiin varmistaa, että lopputulos on kaikkien osapuolten kannalta mahdollisimman hyvä.”

Nuorisokeskus Villa Elba


”Esityksen taloudellisia vaikutuksia analysoitaessa todetaan, että rahapelien tuotosta käytetään yli puolet opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulla olevaan toimintaan. Esitetyn muutoksen vaikutuksia Veikkaus Oy:n tuottoon ei ole mahdollista tarkkaan arvioida, mutta esityksessä kuitenkin todetaan, että sillä voi olla jossain määrin vaikutuksia myös yleishyödyllisten yhteisöjen ja kolmannen sektorin toimintaan niille myönnettävien avustusten määrän vähentyessä. Vaikutus voi kuitenkin olla kymmeniä miljoonia euroja.
Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tärkeänä, että arpajaislakiin tehtävien muutosten taloudellisia vaikutuksia seurataan ja mahdollisesti merkittävä käytettävissä olevien avustusmäärärahojen lasku kompensoidaan muulla tavalla.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö


”…että arpajaislain uudistus tulee toteuttaa niin, ettei Veikkauksen edunsaajien toiminta supistu, eikä niiden asema tai toiminnan piirissä olevien ihmisten tilanne huonone. ”

Valtakunnallinen työpajayhdistys Ry


Kuten huomaatte, tärkeimmäksi näissä lausunnoissa nousi huoli OMAN TOIMINNAN RAHOITUKSESTA. En osaa sanoin kuvailla, kuinka sydämen räjäyttävää on lukea, miten esim. LUONTO-LIITOLLA on mielipide pelihaittojen vähentämiseen- mielipide, joka karrikoidusti sanottuna on seuraavanlainen:

PELAAMISTA EI SAA RAJOITTAA, KOSKA PELIRIIPPUVAISET RAHOITTAVAT TOIMINTAAMME.

Ainoat tahot, jotka pitävät tunnistautumista- jopa laajempaa tunnistautumista hyvänä ja joilla on muitakin ehdotuksia pelihaittojen vähentämiseen (mm. Veikkauksen markkinointi) ovat tahot, jotka TYÖSKENTELEVÄT IHMISTEN KANSSA, JOTKA KÄRSIVÄT PELIHAITOISTA. Huomattavaa on, että nämäkin tahot saavat rahoituksensa Veikkaukselta, mutta kykenevät silti tekemään suoraselkäisiä ratkaisuja. 
Pelirajatón pyysi lausuntoonsa mielipiteitä ja ehdotuksia kokemusasiantuntijoilta ja vertaistukiohjaajilta: ihmisiltä, joita pelihaitat ovat koskettaneet. Pelirajattoman lausunnon voit kokonaisuudessaan lukea täältä: 

Lukiessani lausuntoja minulle vahvistui taas ajatus siitä, miksi kirjoitin kirjan ja miksi olen laittanut itseni tilanteeseen, jossa minun elämäni kipupisteet ovat kaikkien luettavissa. Koska peliriippuvuutta ei edelleenkään oteta tosissaan. En siis odota uudelta arpajaislailta juurikaan mitään. Olen jo aikoja sitten ymmärtänyt, että oli riippuvuussairaus mikä tahansa, siitä toipuneet ovat ne, jotka tekevät muutoksen. 
Jatketaan siis töitä.





maanantai 13. elokuuta 2018

Paljon on vettä virrannut...

Paljon on vettä virrannut kaikissa erilaisissa vesistöissä sen jälkeen, kun viimeksi nopeasti käväisin blogissa ajatuksiani jakamasssa. On siis aika päivittää kuulumisia.

Kirja. No niin se kirja. Se on ehkä suurin syy siihen, miksen ole blogia päivittänyt. Kirja odottaa nyt painossa kuumana (en tiedä ovatko kirjat erityisen kuumia painosta tullessaan) ja kohta sitä kai roudaillaan ympäri Suomea kauppoihin ja kirjastoihin, sillä ilmestymispäivä on syyskuun alkupuolella. Kirjan myötä on tullut paljonkin julkisuutta ja syyskuussa meikäläisen horinoita voipi lukea milloin mistäkin aviisista. Vaikka itseä ei julkisuus asian tiimoilta kovinkaan paljon kiinnosta, niin ymmärrän, että se on tarvittavaa, jotta kirja saa näkyvyyttä; jotta peliriippuvuus saa näkyvyyttä. Jotta peliriippuvuus saa "ansaitsemansa" painoarvon.

Pelirajattoman toiminnassa olen edelleenkin aktiivisesti mukana (ilmoittautumiset pelirajaton.fi-sivustolla syksyn ryhmiin) ja ryhmänohjaamisen lisäksi otan vastaan myös puheluita (vertaispuhelin) ja toimin tukihenkilönä. Lisäksi uusi kirja ulosotosta, perinnästä ja luottotiedottomuudesta on työn alla.

Jos unohtaa kaikki ylläolevat tilannepäivitykset ja paneutuu tärkeimpään, voin ilokseni (ja toivottavasti teidänkin iloksenne) kertoa, että minä voin hyvin. Elämä on tavallista, ihanaa, ärsyttävää, vaikeaa, rakastettavaa, onnellista ja kaikkea sitä mitä elämä on. Mutta silloinkin kun se on ärsyttävää ja vaikeaa, minä voin hyvin. Minun ei nimittäin koskaan enää tarvitse pelata. Ja se on jotain se.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kellä kulta, sillä onni...

Kun elämässä sattuu onnellisia ja iloisia asioita, pelko hiipii ajatuksiin. Kohta, väistämättä tämä onni ja ilo viedään minulta pois. Tuntuu, että joutuu nipistämään itseään- sinä olet tehnyt töitä tämän eteen, sinä ansaitset tämän.

Vuosi 2018 on näyttäytynyt elämässäni kahden kuukauden aikana onnistumisen ja hyvinvoinnin vuotena. Kustannussopimus kirjasta olisi jo yksinään sinetöinyt tämän vuoden, mutta sen lisäksi elämääni ilmestyi uusi ovi, jonka avaan suurella ilolla ja jännityksellä. Uusi työ minulle tärkeiden asioiden parissa odottaa kulman takana. Elämä tuntuu unelmalta.

Toisaalta tuntuu ikävältä, että kun tunnen onnea ja iloa; kun elämässäni tapahtuu onnekkaita asioita, joudun muistuttamaan itseäni, miten syvällä olen ollut. Aivan kuin edelleenkin joutuisin uskottelemaan itselleni, että minulla on oikeus olla onnellinen. Toisaalta on hyvä muistaa mistä tulee, sillä kiitollisuus elämää, itseään ja lähimmäisiään kohtaan on äärimmäisen kallis voimavara.

Kirjoitin joskus "Elämä on. Mutta joskus se voisi olla hieman vähemmän." Enpä tiennyt silloin, että elämä tosiaan on. Ja se on juurikin hyvä näin.

torstai 15. helmikuuta 2018

Rahasta

Vertaistukiohjaajana saan puheluita pelureilta, jotka ovat ilmoittautuneet ryhmään.  Suurimmassa osassa puheluita korostuu nimenomaan taloudellinen tilanne ja sen haltuunotto. Rahat eivät riitä velkojen lyhennyksiin ja luottotiedot ovat palamassa kovaa vauhtia. Suhtautumiseni näihin ongelmiin on kahtiajakoinen. Toisaalta ymmärrän pelon luottotietojen menettämisestä: luottotiedot määrittelevät meidät kansalaisina. Luottotiedoton on epäonnistunut, epäluotettava, kakkosluokan kansalainen. Taloudellinen epäonnistuminen lisää ahdistusta ja epätoivoa; tilanteessa jossa ahdistus ja epätoivo on läsnä pelaamisen vuoksi päivittäin. Minä tosiaankin ymmärrän tämän- olen elänyt ja elän vielä monen monta vuotta luottotiedotonta elämää. Tiedän miltä tuntuu rakentaa oma identiteetti, kokea olevansa yhtä arvokas kuin muutkin, vaikka yhteiskunta koittaakin kertoa, että luottotiedottomana olet häviäjä.

Kahtiajakoisia tuntemuksia aihe aiheuttaa koska vaikka tiedänkin kaiken edellämainitun, olen silti sitä mieltä, että luottotietojen menettäminen on parasta mitä pelurille voi tapahtua. Velkaantuminen (luottolaitoksilta) pysähtyy siihen. Peliongelma konkretisoituu. Olen pelannut itselleni tämän kasan laskuja. Olen pelannut luottotietoni.

Siinä vaiheessa kun peluri hakee apua taloudellinen etu edellä, ei peliongelmaa ole vielä tiedostettu. On suuri riski, että vaikka taloudellisen tilanteen saisikin pelastettua, johtaa se vain rankempaan velkaantumiseen. "Kun vain selviän veloistani, niin lopetan pelaamisen" on yhtä todellista, kuin Narniaan johtava vaatekaappi. Rahallisen tilanteen selviäminen- esimerkiksi läheisen laina velkojen maksuun ei oman kokemukseni mukaan koskaan johda peliriippuvuuden selättämiseen. Selviytymällä veloista jäädään ilman äärimmäisen tärkeää motivaatiokriisiä: sitä, että pelaaminen on vienyt taloudellisesti kaiken. Ilman tuota oivallusta on hyvin vaikeaa lopettaa pelaamista.

Vaikkakin ymmärrän, kuinka hankalaksi luottotiedottomuus tekee elämän ja kuinka ankaraan taloudelliseen kurimukseen velat voivat viedä vuosiksi, haluan muistuttaa, että se on vain rahaa. Kukaan ei joudu kadulle velkojen vuoksi- yhteiskuntamme pitää huolen siitä, että jokaisella on asunto ja ruokaa (sillä edellytyksellä tietenkin, että itse pyrkii elämään normaalia, päihteetöntä elämää.)

Joskus on vaikea päästää irti- luovuttaa velkojensa edessä ja myöntää tilanne. Mutta tärkeintä on edelleenkin ihminen. Sinä. Ja sinun terveytesi. Haudan takaa ei yhtäkään osamaksua maksella.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ensimmäinen askel

Uudet ryhmät starttaavat parin kuukauden sisällä. Tämä on sitä aikaa vertaistukiohjaajan elämässä, kun ilmoittautumisten myötä ohjaaja soittaa pelureille ja tekee kartoitusta pelurin elämäntilanteesta ja mahdollisuuksista osallistua ryhmään.

Olen itse soittanut jo neljälle uudelle ryhmäläiselle ja jokaisessa puhelussa toistuu sama teema. Puhelun alussa läsnä on valtava hätä ja epätoivo. Tyypillistähän on, että apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on kestämätön. Puhelun edetessä kartoitamme pelurin elämäntilannetta ja toimia joita peluri voi tehdä heti parantaakseen tilannettaan. Kun pyydän puhelimessa peluria kertomaan rehellisesti minkälainen summa pelaamiseen on mennyt, otamme ensimmäisen askeleen rehellisyyteen ja uuteen elämään. Tämä vastaus voi olla nimittäin ensimmäinen kerta, kun peluri puhuu pitkään aikaan totta- myös itselleen.

Jos puhelun alussa läsnä on epätoivo ja hätä, niin usein lopettaessamme keskustelua tunne on vaihtunut toivoon. Sillä olipa tilanne mikä tahansa, niin tiedän, että se on mahdollisuus voittaa. Minä tiedän, koska olen ollut siellä ja nähnyt sen. Ja nyt olen tässä.

Jos yksi ainoa puhelu vertaiselle saa epätoivon vaihtumaan toivoksi, niin mitä tekee 12 viikon ohjelma ryhmässä, jossa kaikki ovat olleet siellä missä sinäkin? Onko mahdollista, että jatkuva epätoivo vaihtuu jatkuvaan toivoon?

On. Mutta kaikki on kiinni siitä omasta ensimmäisestä askeleesta. Me olemme kyllä vastassa; odottamassa. Mutta se askel on otettava itse.

Ilmoittaudu oman paikkakuntasi ryhmään, osoitteessa pelirajaton.fi

lauantai 6. tammikuuta 2018

Itseinho

Olen miettinyt paljon itseinhoa nyt kun kirjan käsikirjoitus on alla ja työsuunnitelma deadlinen kanssa olemassa. Itseinho kun mielestäni ansaitsee kokonaisen kappaleen kirjassa- oli kysymys mistä tahansa riippuvuudesta tai mielensairaudesta.

Oli kyseessä sitten masennus, peliriippuvuus, alkoholismi tai shoppailuaddiktio- lukiessani materiaalia ja henkilöhaastatteluita huomasin yhden asian olevan yhteistä. Jopa lause on usein sama. "Inhosin peilikuvaani".

Itseinho on pimeimmistä pimein voima, joka saa energiaa joka ikisestä ajatuksesta, sisään-ja uloshengityksestä ja tavallisen elämän epäonnistumisesta. Ihan siitä pienimmästäkin. Itseään inhoava ihminen piiskaa itseään taukoamatta- niin ettei pään sisällä ole hereillä ollessa yhtäkään positiivista ajatusta. Näistä lähtökohdista sairastuneen ihmisen on lähdettävä ponnistelemaan kohti parantumista tai riippumatonta elämää. Ei ole siis ihme, jos masentuneen on vaikea "ottaa itseään niskasta kiinni", alkoholistin vain "lopettaa juominen" ja pelurin vain "panna pelit poikki". Ei ole helppoa lähteä hakemaan onnellisuutta tai parempaa elämää, kun ihminen, jonka pitäisi olla tärkein, on ihminen jota inhoaa ja vihaa eniten. Peilikuva.

On varmasti helppoa vihata riippuvaista ihmistä. Surkea ihmisen irvikuva, kuka nyt jää koukkuun johonkin peleihin tai viinaan? On kuitenkin tärkeä muistaa, ettei kyse ole pelkästään itse aineesta tai tekemisestä johon ollaan koukussa, vaan tunteista. Ja usein hyvin hyvin synkistä sellaisista.

Isäni pahoitteli minulle joku päivä, miten hän ei ole aina osannut suhtautua ongelmaani oikein ja miten hän on omasta mielestään sanonut loukkaaviakin asioita. Yritin lohduttaa häntä sillä, ettei hän ikinä pystyisi loukkaamaan tai sanomaan mitään niin pahasti, ettenkö olisi sitä itseltäni kuullut inhottavammin ja raaemmin monesti vuosien aikana. Olen ollut ruma, oksettava, ällöttävä, epämiellyttävä, tyhmä, idiootti, vastenmielinen, parempi kuolleena, näkymätön, ihminen jonka seuraa kukaan ei kaipaa, ihminen jota kaikki vihaavat, ihminen jota ketään ei kaipaa, surkea, lihava, lahjaton ja laiska.

Olen varmasti edelleenkin ajoittain tyhmä ja laiska ja idioottikin, mutten 100% varmasti ole parempi kuolleena.

Arpajaislaki

Kröhöm. Tämä teksti vaatii suurta pinnistelyä ja jäsentelyä, jotta siitä tulee teksti, eikä purkaus, jossa vilisevät kirosanat ja jonka sisä...