Ensimmäinen askel

Uudet ryhmät starttaavat parin kuukauden sisällä. Tämä on sitä aikaa vertaistukiohjaajan elämässä, kun ilmoittautumisten myötä ohjaaja soittaa pelureille ja tekee kartoitusta pelurin elämäntilanteesta ja mahdollisuuksista osallistua ryhmään.

Olen itse soittanut jo neljälle uudelle ryhmäläiselle ja jokaisessa puhelussa toistuu sama teema. Puhelun alussa läsnä on valtava hätä ja epätoivo. Tyypillistähän on, että apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on kestämätön. Puhelun edetessä kartoitamme pelurin elämäntilannetta ja toimia joita peluri voi tehdä heti parantaakseen tilannettaan. Kun pyydän puhelimessa peluria kertomaan rehellisesti minkälainen summa pelaamiseen on mennyt, otamme ensimmäisen askeleen rehellisyyteen ja uuteen elämään. Tämä vastaus voi olla nimittäin ensimmäinen kerta, kun peluri puhuu pitkään aikaan totta- myös itselleen.

Jos puhelun alussa läsnä on epätoivo ja hätä, niin usein lopettaessamme keskustelua tunne on vaihtunut toivoon. Sillä olipa tilanne mikä tahansa, niin tiedän, että se on mahdollisuus voittaa. Minä tiedän, koska olen ollut siellä ja nähnyt sen. Ja nyt olen tässä.

Jos yksi ainoa puhelu vertaiselle saa epätoivon vaihtumaan toivoksi, niin mitä tekee 12 viikon ohjelma ryhmässä, jossa kaikki ovat olleet siellä missä sinäkin? Onko mahdollista, että jatkuva epätoivo vaihtuu jatkuvaan toivoon?

On. Mutta kaikki on kiinni siitä omasta ensimmäisestä askeleesta. Me olemme kyllä vastassa; odottamassa. Mutta se askel on otettava itse.

Ilmoittaudu oman paikkakuntasi ryhmään, osoitteessa pelirajaton.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista