Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Kellä kulta, sillä onni...

Kun elämässä sattuu onnellisia ja iloisia asioita, pelko hiipii ajatuksiin. Kohta, väistämättä tämä onni ja ilo viedään minulta pois. Tuntuu, että joutuu nipistämään itseään- sinä olet tehnyt töitä tämän eteen, sinä ansaitset tämän.

Vuosi 2018 on näyttäytynyt elämässäni kahden kuukauden aikana onnistumisen ja hyvinvoinnin vuotena. Kustannussopimus kirjasta olisi jo yksinään sinetöinyt tämän vuoden, mutta sen lisäksi elämääni ilmestyi uusi ovi, jonka avaan suurella ilolla ja jännityksellä. Uusi työ minulle tärkeiden asioiden parissa odottaa kulman takana. Elämä tuntuu unelmalta.

Toisaalta tuntuu ikävältä, että kun tunnen onnea ja iloa; kun elämässäni tapahtuu onnekkaita asioita, joudun muistuttamaan itseäni, miten syvällä olen ollut. Aivan kuin edelleenkin joutuisin uskottelemaan itselleni, että minulla on oikeus olla onnellinen. Toisaalta on hyvä muistaa mistä tulee, sillä kiitollisuus elämää, itseään ja lähimmäisiään kohtaan on äärimmäisen kallis voimavara.

Kirjoitin joskus "Elä…

Rahasta

Vertaistukiohjaajana saan puheluita pelureilta, jotka ovat ilmoittautuneet ryhmään.  Suurimmassa osassa puheluita korostuu nimenomaan taloudellinen tilanne ja sen haltuunotto. Rahat eivät riitä velkojen lyhennyksiin ja luottotiedot ovat palamassa kovaa vauhtia. Suhtautumiseni näihin ongelmiin on kahtiajakoinen. Toisaalta ymmärrän pelon luottotietojen menettämisestä: luottotiedot määrittelevät meidät kansalaisina. Luottotiedoton on epäonnistunut, epäluotettava, kakkosluokan kansalainen. Taloudellinen epäonnistuminen lisää ahdistusta ja epätoivoa; tilanteessa jossa ahdistus ja epätoivo on läsnä pelaamisen vuoksi päivittäin. Minä tosiaankin ymmärrän tämän- olen elänyt ja elän vielä monen monta vuotta luottotiedotonta elämää. Tiedän miltä tuntuu rakentaa oma identiteetti, kokea olevansa yhtä arvokas kuin muutkin, vaikka yhteiskunta koittaakin kertoa, että luottotiedottomana olet häviäjä.

Kahtiajakoisia tuntemuksia aihe aiheuttaa koska vaikka tiedänkin kaiken edellämainitun, olen silti sit…