Kellä kulta, sillä onni...

Kun elämässä sattuu onnellisia ja iloisia asioita, pelko hiipii ajatuksiin. Kohta, väistämättä tämä onni ja ilo viedään minulta pois. Tuntuu, että joutuu nipistämään itseään- sinä olet tehnyt töitä tämän eteen, sinä ansaitset tämän.

Vuosi 2018 on näyttäytynyt elämässäni kahden kuukauden aikana onnistumisen ja hyvinvoinnin vuotena. Kustannussopimus kirjasta olisi jo yksinään sinetöinyt tämän vuoden, mutta sen lisäksi elämääni ilmestyi uusi ovi, jonka avaan suurella ilolla ja jännityksellä. Uusi työ minulle tärkeiden asioiden parissa odottaa kulman takana. Elämä tuntuu unelmalta.

Toisaalta tuntuu ikävältä, että kun tunnen onnea ja iloa; kun elämässäni tapahtuu onnekkaita asioita, joudun muistuttamaan itseäni, miten syvällä olen ollut. Aivan kuin edelleenkin joutuisin uskottelemaan itselleni, että minulla on oikeus olla onnellinen. Toisaalta on hyvä muistaa mistä tulee, sillä kiitollisuus elämää, itseään ja lähimmäisiään kohtaan on äärimmäisen kallis voimavara.

Kirjoitin joskus "Elämä on. Mutta joskus se voisi olla hieman vähemmän." Enpä tiennyt silloin, että elämä tosiaan on. Ja se on juurikin hyvä näin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?