Rahasta

Vertaistukiohjaajana saan puheluita pelureilta, jotka ovat ilmoittautuneet ryhmään.  Suurimmassa osassa puheluita korostuu nimenomaan taloudellinen tilanne ja sen haltuunotto. Rahat eivät riitä velkojen lyhennyksiin ja luottotiedot ovat palamassa kovaa vauhtia. Suhtautumiseni näihin ongelmiin on kahtiajakoinen. Toisaalta ymmärrän pelon luottotietojen menettämisestä: luottotiedot määrittelevät meidät kansalaisina. Luottotiedoton on epäonnistunut, epäluotettava, kakkosluokan kansalainen. Taloudellinen epäonnistuminen lisää ahdistusta ja epätoivoa; tilanteessa jossa ahdistus ja epätoivo on läsnä pelaamisen vuoksi päivittäin. Minä tosiaankin ymmärrän tämän- olen elänyt ja elän vielä monen monta vuotta luottotiedotonta elämää. Tiedän miltä tuntuu rakentaa oma identiteetti, kokea olevansa yhtä arvokas kuin muutkin, vaikka yhteiskunta koittaakin kertoa, että luottotiedottomana olet häviäjä.

Kahtiajakoisia tuntemuksia aihe aiheuttaa koska vaikka tiedänkin kaiken edellämainitun, olen silti sitä mieltä, että luottotietojen menettäminen on parasta mitä pelurille voi tapahtua. Velkaantuminen (luottolaitoksilta) pysähtyy siihen. Peliongelma konkretisoituu. Olen pelannut itselleni tämän kasan laskuja. Olen pelannut luottotietoni.

Siinä vaiheessa kun peluri hakee apua taloudellinen etu edellä, ei peliongelmaa ole vielä tiedostettu. On suuri riski, että vaikka taloudellisen tilanteen saisikin pelastettua, johtaa se vain rankempaan velkaantumiseen. "Kun vain selviän veloistani, niin lopetan pelaamisen" on yhtä todellista, kuin Narniaan johtava vaatekaappi. Rahallisen tilanteen selviäminen- esimerkiksi läheisen laina velkojen maksuun ei oman kokemukseni mukaan koskaan johda peliriippuvuuden selättämiseen. Selviytymällä veloista jäädään ilman äärimmäisen tärkeää motivaatiokriisiä: sitä, että pelaaminen on vienyt taloudellisesti kaiken. Ilman tuota oivallusta on hyvin vaikeaa lopettaa pelaamista.

Vaikkakin ymmärrän, kuinka hankalaksi luottotiedottomuus tekee elämän ja kuinka ankaraan taloudelliseen kurimukseen velat voivat viedä vuosiksi, haluan muistuttaa, että se on vain rahaa. Kukaan ei joudu kadulle velkojen vuoksi- yhteiskuntamme pitää huolen siitä, että jokaisella on asunto ja ruokaa (sillä edellytyksellä tietenkin, että itse pyrkii elämään normaalia, päihteetöntä elämää.)

Joskus on vaikea päästää irti- luovuttaa velkojensa edessä ja myöntää tilanne. Mutta tärkeintä on edelleenkin ihminen. Sinä. Ja sinun terveytesi. Haudan takaa ei yhtäkään osamaksua maksella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka pelkää postimiestä?

Kellä kulta, sillä onni...

Mielen kiemuroista