perjantai 23. lokakuuta 2020

Hei hei twitter- rakennetaan parempaa tulevaisuutta jossain muualla

Haluan avata nyt syitä sille, miksi koen, että Twitter alustana ei enää palvele sitä työtä, jota haluan tehdä rahapeliasioiden parissa. En avaa asiaa siksi, että yhden porilaisen pelihaittamuijan poistuminen Twitteristä olisi maailmanluokan uutinen- en todellakaan. Vaan siksi, että olen saanut paljon tukea ja koen olevani selityksen velkaa.

Ensinnäkin, toivon, että tiedätte, että moni teistä on tullut minulle todella läheiseksi. Rahapeliriippuvuuteen liittyy edelleenkin valtava häpeä ja se, että olen viimeisen parin vuoden aikana kokenut tulleeni hyväksytyksi sellaisena kuin olen, on ollut minulle todella tärkeää. Kiitos teille siitä.

Vuosia sitten päätin, että tulen ulos omilla kasvoillani ja omalla nimelläni. Tein sen täysin itsekkäistä syistä. Halusin auttaa muita. Miksi se oli itsekästä? Koska joka kerta, kun sain viestin, jossa minulle kerrottiin, että olen auttanut, sain selityksen menneisyydelleni. Katkeruus väheni, kunnes katosi kokonaan. Tein rauhan sen kanssa mitä on ollut. Se mahdollisti sen, että olen tässä ja nyt; hengissä ja toipuneena, tekemässä työtä jota teen. Koska toipumiseen ei kuulu viha ja katkeruus. Toipumiseen kuuluu armo ja anteeksianto; itselle ja muille.

Nykyinen keskustelun taso ei tunne armoa eikä anteeksiantoa. Se etsii syyllisiä ja syitä. Kokemusasiantuntijana ja myös sos. Ja terveysalan ammattilaisena, olen asemassa, jossa moni katsoo minua ylöspäin. Moni, edelleenkin riippuvuuden mustissa syövereissä oleva katsoo minua ja muita kokemusasiantuntijoita ylöspäin, toivoen, että löytää itsensä kanssa rauhan ja pääsee riippuvuudestaan. Tästä syystä en voi olla liitettävissä keskusteluun, jossa puhutaan vain syyllisestä ja syistä. Se keskustelu antaa väärän viestin rahapeliriippuvaiselle; se keskustelu estää itsetutkiskelun. Rahapeliriippuvaiset eivät ole ressukoita, vaan yhtä kauniita, voimakkaita ja älykkäitä ihmisiä kuin muutkin. Ja heitä voi ja pitää vastuuttaa. Pelaajan vastuuttaminen omasta tilanteestaan EI estä ymmärrystä siitä, että myös yhteisö ja yhteiskunta on vastuullinen. Tämä kulma jää nyt keskustelusta kokonaan pois. On päivänselvää että pelaamisen kulttuuri, alaikäisvalvontaan liittyvät ongelmat jne. ovat osaltaan olleet mahdollistajia matkallani rahapeliriippuvaiseksi. Mutta tarinassa on paljon muutakin. Ja nyt tuolle muulle ei löydy tilaa.

Keskustelu riippuvuuksista ei ole helppoa. Se ei ole helppoa, koska riippuvuus on monen asian summa. Ja ihminen, joka etsii vain yhtä vastausta; yhtä tekijää, menettää paljon itse riippuvuuden ymmärtämisestä. 

Häiritsevää on myös ihmisten leimaaminen aivottomiksi ja jopa pahoiksi. Kun olen yrittänyt avata keskustelua siitä, miksi joku toimii niinkuin toimii, keskusteluun ei ole jäänyt tilaa sille. Koska vastaukseksi on annettu "rahoitus". Minä uskon ihmisen hyvyyteen ja siihen, että usein teemme asiota jopa ymmärtämättä, miksi teemme niin. Olisi suorastaan irvokasta minulta- tuomitulta rikolliselta, olla uskomatta siihen, että ihminen voi muuttua ja että ihminen ei välttämättä ole "paha" vaikka toiminta tuntuisikin siltä.

Olen ehdottomasti ennaltaehkäisyn kannalla. Ja ennaltaehkäisyyn pitää Suomessa kiinnittää enemmän huomiota. Rahapelaamisen suhteen on monia ennaltaehkäiseviä toimia, jotka olisi helposti toteutettavissa, mutta joita ei ole tehty. Tulen jatkossakin tekemään kaikkeni, että nämä toimet tehdään. Mutta se vaikuttamistyö tehdään muualla kuin Twitterissä. Vaikka ennaltaehkäisy onkin ensisijaisen tärkeää, emme VOI unohtaa ihmisiä, jotka tässä hetkessä ovat rahapeliriippuvaisia/ongelmapelaajia. He tarvitsevat apua. En ole hetkeen lukenut yhtäkään avausta, joka käsittelisi tätä teemaa. Ja kun olen sitä yrittänyt tuoda keskusteluun, vastassa on ollut ” entäs Veikkaus”. Turhauttavaa. Myös ulkomaisten nettikasinoiden poissulkeminen keskustelusta on suorastaan naurettavaa. Kyllä, pelaamisen kulttuuri vaikuttaa siihen, että pelaaminen valuu myös ulkomaille. Mutta jos ymmärrämme, että kulttuurinmuutos ottaa aikansa, ymmärrämme, että MEIDÄN ON PAKKO PUHUA myös ulkomaisista nettikasinoista. Jälleen kerran- olisi eettisesti kyseenalaista olla liitettävissä keskusteluun, jossa ulkomaisten nettikasinoiden osuus ongelmasta mitätöidään.

Rakenteellinen korruptio on iso ongelma Suomessa. On tärkeää, että siitä puhutaan. Mutta se, että rahapeliriippuvuuskeskustelu on yhtäkuin korruptiokeskustelu, on väärin. Se, etten voi puhua hoidosta, toipumisesta ja muista vaikuttimista rahapeliriippuvuuteen (kuin Veikkaus) on väärin. Se että rahapeliriippuvuudesta toipuneita ihmisiä pakotetaan johonkin lokeroon puhumaan asioista vain tietyllä tavalla kertoo, ettei kysymys ole enää rahapeliriippuvaisista vaan jostain muusta. On ollut järkyttävää seurata, miten jopa rahapeliriippuvuudesta kärsineitä ihmisiä kohtaan hyökätään, koska he eivät suostu käymään keskustelua tietyllä tavalla. Koska heillä on omia mielipiteitä, jotka eivät istu agendaan.

En ole lopettamassa tätä työtä (todellakaan) vaan toteutan sitä jollain muulla alustalla (ja tietysti sosiaalisen median ulkopuolella, niinkuin tähänkin saakka olen tehnyt) ja palautan keskustelun (ainakin sen keskustelun, jossa itse olen osallisena) sille tasolle, jossa keskiössä on ihminen. Pyrin tekemään sitä työtä pitkäjänteisesti ja rakentavasti- muita ihmisiä loukkaamatta. Tällainen työ ei tarjoa pikavoittoja, vaan se vaatii kärsivällisyyttä. Vähän niinkuin toipuminenkin. Voi olla että olen väärässä- voi olla että korruptiokeskustelu muuttaa asioita nopeammin, mutta suuresti epäilen. Tulevaisuus sen kertoo, mutten voi tehdä asioita tavalla, jonka koen vieraaksi. Minä valitsin viisi vuotta sitten elämän, jossa päätin olla hyvä itselleni ja hyvä muille. Ja näin aion elämässäni jatkossakin toimia.

Koska keskustelu on nykyään aika ennalta-arvattavaa, haluan tähän loppuun nyt täsmentää niinkin idioottimaiset asiat, kuin että: minun mielipiteeni ovat minun mielipiteitäni. Syynä mielipiteisiini ei ole Veikkaus, ei edunsaajat, ei veikkausperhe jne. Syinä mielipiteisiini ovat ammattitaitoni, sydämeni ja arvoni. Jos raha olisi jollain muotoa motivaattori elämässäni, olisin vuosikausia sitten muuttanut perheineni Maltalle, unohtanut ulosottovelkani ja ryhtynyt sisällöntuottajaksi nettikasinolle. Ja koska en ole jatkossa Twitterissä korjailemassa aivopieruja, kerron nyt jo senkin, että jatkossa jos minun naamani näkyy jonkun järjestön materiaaleissa, niin olen tehnyt sen maksutta ja vain siitä syystä, että koen toiminnan auttavan ihmisiä.

Toivon, että voin tulevaisuudessa palata Twitteriin, sillä se on aidosti ollut merkityksellinen alusta minulle. Yhteenkuuluvuuden tunne ja tunne että voi vaikuttaa yhteiskunnassa- ne ovat tärkeitä kokemuksia ja niitä Twitter on parhaimmillaan minulle tarjonnut. 

Haluan lopuksi muistuttaa, että rohkeutta ei ole hyökätä ja hajottaa. Vaan antaa anteeksi ja rakentaa.

Ja teille, jotka vielä painitte rahapeliriippuvuuden synkän varjon alla: Te pystytte siihen. Minä uskon koko sydämestäni teihin. Te ette ole yksin.

Kiitos teille kaikille, jatketaan harjoituksia. Ja ollaan hyviä ihmisiä toisillemme ja itsellemme.


Ps. Olen 100% varmasti twiitannut joskus matkan varrella jotain tyhmää, jotakuta loukkaavaa ja yllä olevan kirjoituksen vastaista. Onneksi ihmisen matka täällä on jatkuvaa kehittymistä ja oppimista; virheiden myöntämistä. Kun siis olen varmasti toiminut arvojeni vastaisesti ja kun olen varmasti joskus jotakuta loukannut, haluan vielä välittää lopuksi anteeksipyyntöni. Olen pahoillani, että tarkoitukseni on joskus pyhittänyt keinot ja aiheuttanut mielipahaa.

maanantai 5. lokakuuta 2020

Suomalainen voittaa aina

Minulle heräsi pitkästä aikaa tunne, että haluan avata näkemyksiäni nykyisestä rahapelikeskustelusta.

Minä olen kokemusasiantuntija. Se tarkoittaa, että asiantuntijuuteni nojaa ja rakentuu ensisijaisesti omakohtaiseen kokemukseen. Minä olen ollut suomalaisen rahapelikulttuurin tuotos, minä olen maksanut siitä melkein kovimman mahdollisimman hinnan; henkeni.

Kuten olen jo vuosia sitten kertonut, minulla oli toipumismatkani alussa tehtävä päätös. Joko jatkaa elämistäni häpeässä- samalla alleviivaten itselleni jokaikinen päivä, että minussa on jotain hävettävää. Tai tulla julkisesti, avoimesti ja rehellisesti kaapista ulos, hyväksyen itseni ja toivottavasti tuoden muille toivoa siitä, että rahapeliriippuvuudesta voi toipua. Minä valitsin avoimen ja rehellisen linjan.

Toimin työkseni psykososiaalisissa palveluissa rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijana. Tämä tarkoittaa, että vaikka pyrin kansalaisaktivismillani vaikuttamaan tulevaan; ennaltaehkäisemään rahapeliongelmia- ja haittoja, niin minun pääasiallinen työni on auttaa heitä, jotka juuri tänään kärsivät rahapeliriippuvuudesta, rahapeliongelmista ja pelihaitoista. Sekä pelaajia, että läheisiä.

Viime aikoihin saakka en ole kokenut näiden kahden yhdistämistä haastavaksi. Mutta olen alkanut pohtimaan, mikä nykyisessä rahapelikeskustelussa häiritsee minua. Yritän avata ajatuksiani seuraavassa.

Olen saanut matkallani todistaa monen ihmisen toipumisprosessia. Sekä itseni, että monien muiden. Yhteistä näissä kaikkissa prosesseissa on ollut anteeksianto ja ymmärrys. Anteeksianto itselle, anteeksianto ympäröivällä yhteiskunnalle. Anteeksiannon kautta toipumiseen on saapunut mukaan kiitollisuus. Kiitollisuus uudesta päivästä ja elämästä, kiitollisuus ymmärryksestä ja kiitollisuus siitä, että voi halutessaan vaikuttaa. Joko vain omaan tulevaisuuteensa ja elämäänsä tai laajemmin yhteiskuntaan.


Erityisesti Twitterin puolella ollaan nostettu esiin järisyttäviäkin epäkohtia, mitä tulee Veikkauksen rahoitukseen. Miksi en nosta niitä esiin?

Koska me tiedämme jo nyt, että rahoitus pitää sisällään räikeitä epäkohtia. Eikä niiden esiinnostaminen, minun asemassani, auta niissä asioissa, jotka nostin esiin jo aiemmin. Kun luokseni saapuu pelaaja, joka on pohtinut itsemurhaa, tai läheinen jolla ei ole enää pienimpiäkään voimavaroja, hänen elämäänsä tai tilannettaan ei auta, vaikka löisin hänen eteensä 100 räikeää epäkohtaa. Se ei auta. Heitä ei auta viha, eikä katkeruus, sillä he ovat jo katkeria ja he vihaavat. Pahimmillaan itseään. Kokemusasiantuntijan roolissa yksi tärkeimmistä tehtävistä on näyttää se lempeys itseä ja ympäröivää maailmaa kohtaan, joka toipumisen matkalla on syntynyt. Siihen nojautuen asiakas voi rakentaa uutta itsessään. Katkeruuteen ei.

Kun minulta kysytään monopoli vai lisenssi, minulta ei löydy vastausta. Sillä siihen vastaaminen ei ole minun asiani. Minun asiantuntijuuteni ei liity rahapelijärjestelmään. Minun asiantuntijuuteni ja ammattitaitoni on ihmisissä. Ja heidän auttamisessaan. Ja vaikka kuinka haluan vaikuttaa myös rahapelihaittojen ennaltaehkäisyyn, minun ensisijainen tehtäväni on auttaa heitä, jotka painivat rahapelihaittojen kanssa.

Tuntuu, että nykyinen keskustelu on ajautunut sivuraiteille peliriippuvaisista. Älkää ymmärtkö väärin- sivuraidekeskustelu on tärkeää ja tulee ajan saatossa muuttamaan rakenteita. Ongelma minun näkökulmastani on se, että unohdamme ne henkilöt, jotka tässä ja nyt kärsivät rahapelihaitoista. Mitä tapahtuisi heidän rahapelihaitoilleen, jos huomenna keksisimme täydellisen ratkaisun järjestelmään ja korruption katkaisemiseksi? Mitä tapahtuisi heidän pelihaitoilleen?


Ei mitään. Ne olisivat niinkuin ne ovatkin. 


Painotan nyt vielä, että minä todella toivon, että nykyinen keskustelu ja sen sivuraiteet tuottavat hedelmää ja pääsemme lähemmäs täydellistä ratkaisua. Että saamme katkaistua sietämättömät poliittiset kytkökset. Että saamme kitkettyä rakenteissa vaanivan korruption. Mutta sinäkin päivänä kun näin käy, minä teen sitä, mikä on minun kokemusasiantuntijan työni. Autan ihmisiä toipumisen tiellä, selviytymään pelihaittojensa kanssa ja nousemaan jaloilleen. Autan heitä löytömään vihan ja katkeruuden sijaan kiitollisuuden itsestään.

Sinäkin päivänä minä puhun niistä ihmisistä, jotka piileskelevät pelihaittojen takana.

Kaikki eivät varmasti pidä tavastani toimia. Mutta minun mielestäni rohkeinta, mitä ihminen voi tehdä, on osoittaa lempeyttä ja ymmärrystä juuri silloin, kun se tuntuu sydämessä haastavimmalta. Rohkeutta on yrittää rakentaa, kun sydämessä tuntuu kipua. Rohkeutta on antaa armoa itselleen ja ympäröivälle yhteiskunnalle. 


Ja uskoa, että maailma muuttuu. Ja meille kaikille riittää siinä muutoksessa töitä. 


Kukin omalla tavallaan. 

torstai 25. heinäkuuta 2019

Hymyillään kun tavataan.


On pitänyt kirjoittaa.
Ja toisaalta ei.

Tuntuu, että tämä blogi on osa mennyttä elämää. Osa jotain, joka oli niin kovin kasvattavaa, tervehdyttävää, osa minua. Jotain, joka toi minut ulos peliriippuvuuden ja valheiden kaapista. Jotain, joka toi minut tänne missä nyt olen. Ja mistä jatkan edelleen matkaani.
Sanomattakin selvää, että elämä on edelleenkin pelitöntä. Ihanaa, rakasta, rehellistä, vapaata. Joskus väsyttävää, vittumaista, itkettävää ja ahdistavaakin, muttei koskaan yhtä piinallista, kuin vuosia sitten. Elämä on sitä mitä vuosikausia janosin. TA-VAL-LIS-TA. Ja voi helvetti, kun se tavallinen on täydellistä.

Tavallinen on uusi musta.

Mitä minulle kuuluu?

Hyvää. Parisuhdetta, lapsiperhe-elämää, opiskelua ja töitä.

Työskentelen Porin perusturvalla rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijana ja se itsessään on enemmän kuin mitä koskaan uskalsin toivoa. Ei vain henkilökohtaisella tasolla, vaan meidän kaikkien puolesta. Sinun ja minun. Sairautemme tunnistetaan.

Opiskelen työni ohella mielenterveys-ja päihdealan erikoistutkintoa ja voin kertoa, että tällä nykyisellä päälläni- terveellä, opiskelu tuntuu yhtä hyvältä, kuin Kulta-Jaskan kilinä 2€n panoksella. Ainoa ero on, että tässä tunteessa ei kääntöpuolena ole häviötä. Opiskellessa voi vain voittaa.

Kansalaisaloitteemme porskuttaa. 17 000 allekirjoitusta on jo megalomaaninen määrä siihen nähden, miten rahapeliorjuutetussa ja ehdollistetussa yhteiskunnassa elämme. 17 000 allekirjoitusta on vielä kaukana vaadittavasta VIIDESTÄKYMMENESTÄ TUHANNESTA, mutta uskon ja tiedän, että saavutamme tavoitteen.

Olemme perustaneet myös uuden yhdistyksen Terapu Ry:n (Terveen rahapelikulttuurin puolesta Ry). Yhdistyksemme tavoitteena on muuttaa suomalaista rahapelaamisen kulttuuria suuntaan, jossa rahapelaamisesta puhutaan realistisesti, sen haittapuolet todella huomioon ottaen. Sanomattakin selvää, että yhdistyksemme toimii vapaaehtoisvoimin; ilman rahapelituottoja.

Kirjoitan tällä hetkellä uutta kirjaa ulosotosta ja luottotiedottomuudesta Suomessa. Kirja etenee… hitaasti, sillä työ, perhe, vapaaehtoistyö ja kansalaisaloite vie suurimman osan ajastani.

Kuten alussa kirjoitin, tuntuu, että tämä blogi on osa mennyttä elämää. Ja niin se onkin. Asioista puhuminen ja kirjoittaminen jatkuu muilla alustoilla ja elämän osa-alueilla. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että ongelmallista rahapelaamista ja rahapeliriippuvuutta koskevia blogeja on ilmestynyt lähiaikoina paljon. Kirjoittakaa ja puhukaa! Se on parasta, mitä voitte tehdä itsellenne, läheisillenne ja vertaisillenne. Maailma ei muutu olemalla hiljaa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Rakkautta itseäsi kohtaan. Uskoa, luottamusta ja toivoa. Sinä pystyt. Te pystytte. 


Tämä on viimeinen kirjoitus tänne. Kiitos, että luit. Sillä oli minulle suuri merkitys.

Kiitos elämä. Kiitos vapaa, pelitön, rehellinen elämä.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Pelikoneet kauPOISta

Olen lapsesta saakka ollut sellainen, että toimin. Kun huomaan epäkohdan, niin toimin. Silloinkin, kun se epäkohta ei koske minua tai sen eteen toimiminen saattaa vahingoittaa minua.

Tätä sisäsyntyistä oikeudenmukaisuuttani on vuosien varrella häirinneet niin riippuvuus, kuin pelkokin. Pelko siitä, että jos toimii ja tekee niinkuin sydän sanoo, niin jää yksin. Kukaan ei nouse rinnalle. Ja riippuvuus tietysti olennaisesti, sillä olen tehnyt monia asioita, joita ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua oikeudenmukaisiksi. 

Kun aloin toipumaan, löysin itseni uudelleen. Sen oikeudenmukaisen ihmisen, joka on valmis taistelemaan ja toimimaan sen puolesta, minkä kokee oikeaksi. Se ihminen löytyi osittain siksi, että löysin ryhmän, joka seisoo aina rinnallani.

Tämän ryhmän kanssa olemme valmistelleet kansalaisaloitetta viime kuukaudet. Ja tänään se kansalaisaloite näki päivänvalon.

Kello on 18:50 ja viimeisin päivitys kansalaisaloitteen sivulta kertoo, että allekirjoituksia on yli 2000. Olo on kiitollinen.

Koska median tarjoama aika on aina rajallista, haluan tässä kirjoituksessani selventää muutamia kohtia:

1. Me emme ole ajamassa rahapelaamisen täyskieltoa. Me haluamme ihmisille mahdollisuuden rahapelittömään arkeen. Tiedostamme, että yhteiskunnassamme on paljon ihmisiä, joille rahapelikoneiden pelaaminen ei ole ongelma. Näille ihmisille olisi edelleenkin olemassa paikka pelata- valvottu pelisali, jossa ikärajan noudattamista todella valvotaan.

2. Me emme tiedä, vähentäisikö pelikoneiden poisto juuri tänään jo ongelmissa olevien ihmisten pelaamista. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä vähentäisi, sillä pelaajalla olisi mahdollisuus hyvin erilaiseen arkeen lopettamispäätöksensä jälkeen. Meidän aloitteemme tarkoitus on muuttaa pelaamisen kulttuuria. Niin, että tulevaisuudessa pelaamiseen suhtauduttaisiin tiedostavammin ja realistisemmin. Toivomme, että rahapelikoneille käy, kuten tupakoinnille on käynyt. Kulttuurinmuutoksella on päästy tilanteeseen, jossa nuoriso tupakoi vähemmän kuin koskaan. Tämä yhteiskunnassa, jossa vielä kymmenisen vuotta sitten poltettiin tupakkaa baarien tanssilattioilla.

3. "Kyllä alkoholismikin tappaa ja on iso ongelma Suomessa". Kyllä, niin tappaa ja niin on. Henkilökohtaisesti minulla on kokemusta vain peliriippuvuudesta. On siis loogista, että lähdin tekemään töitä epäkohdan vuoksi, joka koskee juuri peliriippuvuutta. Toivoisin, ettei kynnyskysymykseksi peliriippuvuus-keskustelussa muodostu se, että muidenkin riippuvuuksien kohdalla löytyy monia epäkohtia, sillä minun mielestäni kaikkien riippuvuuksien ja riippuvuushaittojen kanssa työskentelevien ja elävien pitää vetää yhtä köyttä. Vain yhdessä saamme aikaan muutoksia ja pystymme muuttamaan yhteiskuntaa.

Koska minulla ei ole kokemusta alkoholiriippuvuudesta, minulla ei ole myöskään sitä tietotaitoa, joka löytyy kyseisen riippuvuuden kokemusasiantuntijoilta. Toivon sydämestäni, että kansalaisaloitteemme tulee olemaan onnistunut esimerkki siitä, mihin kokemusasiantuntijat pystyvät.

4. Kansalaisaloitteellamme ei ole mitään tekemistä Veikkausvoittovarojen tai niiden ohjauksen kanssa, tai ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa. Toivon, että tämä asia tulee yhdellä lauseella selväksi. Meidän agendamme on puhtaasti pelihaitoissa.

5. "Peliriippuvaiset ovat tyhmiä reppanoita". Voidaan sopia niin, jos se tekee asiasta jotenkin helpomman. Kun nyt kuitenkin elämme kaikki tässä yhteiskunnassa yhdessä, voimme kaikki esittää itsellemme kysymyksen:
Jos tyhmiä reppanoita on paljon ja jos tyhmien reppanoiden pelihaittojen kustannukset tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, kannattaisiko niiden tyhmien reppanoiden elämää helpottaa? Varsinkin, jos se helpotus ei juurikaan vaikuta omaan elämään?



Kansalaisaloitteemme nettisivuihin pääset tutustumaan tästä!

Kansalaisaloitteen pääset allekirjoittamaan tästä!

Kiitos jo nyt kaikille allekirjoittaneille ja keskusteluun osallistuneille. 

Muutetaan yhdessä suomalainen positiivisen pelaamisen kulttuuri!

Ps. Huomenna Yle Puheella juttu aiheesta klo 07:30 eteenpäin :)









sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Helppoa elämää

Kuinka helppoa on kertoa avoimesti koko Suomen kansalle olevansa ihminen, jolla on ollut niin paha riippuvuus, että on sen edessä menettänyt moraalinsa, kosketuksensa itseensä, loukannut ja valehdellut?

Kuinka helppoa se on tehdä tilanteessa, jossa häpeää itseään ja tekojaan?

Kuinka helppoa on paljastaa itsensä ja läväyttää pöydälle se kaikki, jota on salaillut ja suojellut vuosikausia?

Kuinka helppoa on kertoa jokaikisessä asiayhteydessä, instanssissa, tapaamisessa ja kohtaamisessa että on toipuva peliriippuvainen ja rikollinen?

Kuinka helppoa on ollut asettaa itsensä siihen tilanteeseen, että kertomalla itsestään kaiken, luovuttaa samalla avaimet ihmisille siihen, että on vapaata riistaa arvostelulle, haukkumiselle, valheellisille lausunnoille ja väärinymmärryksille (tahattomille ja tahallisille)?

Ei helppoa. Ei todellakaan.

Jos olisin etsinyt helppoa ratkaisua, olisin pitänyt suuni kiinni. Olisin jättänyt blogin kirjoittamatta. Olisin jättänyt kirjan kirjoittamatta. Olisin jättänyt jokaisen lehti- ja radiohaastattelun tekemättä. Olisin sanonut "ei kiitos" televisio-esiintymisille. Olisin ollut nimetön uutinen lehdessä käräjäoikeuden tuomiosta. Olisin ollut nimetön työntekijä jossain ja elänyt elämääni ilman tasaisin väliajoin iskevää tunnetta siitä, että happi loppuu. Olisin jatkanut elämääni nimettömänä, ilman katseita, jotka porautuvat sieluuni niin, että edes poskeen pureminen ei estä kyynelten valumista.

Miksi sitten tein sen? Miksi laitoin itseni tähän tilanteeseen?

Jotta joku siellä jossain saisi ymmärryksen, että tästäkin voi selvitä.

Jotta joku siellä jossain kokisi, että ei ole yksin.

Jotta joku siellä jossain saisi itsemurhayrityksensä jälkeen oikeanlaista apua.

Jotta kymmenen vuoden päästä eläisimme tilanteessa, jossa rahapeliriippuvainen voi hakea apua ja hänen riippuvuutensa tunnistetaan, hänen riippuvuutensa seuraukset ja vaikutukset tunnistetaan ja hänen läheisensä saavat apua.

Tänään minulla on sellainen olo, että tein itseäni kohtaan väärin. Tänään, kun olen ollut paniikkikohtauksen partaalla ja kokenut tulleeni kiusatuksi ja jotenkin brutaalilla tavalla häväistyksi, minä koen, että tein väärin itseäni kohtaan. Minun olisi kolme vuotta sitten pitänyt vetää huppu päähäni ja istua kotona hiljaa.

Mutta muuttuuko maailma koskaan, jos olemme hiljaa? Muuttuuko maailma, jos valitsemme hiljaisuuden siksi, että ääneen asioista puhuminen satuttaa?

Ei muutu.

Sinulle, joka vielä tänään kamppailet rahapeliriippuvuutesi kanssa: hae apua. Hae apua itsesi ja läheistesi vuoksi. Hae apua, jotta tämä kipu ei ole ollut turhaa.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Ja taas mennään.

Olen usein pohtinut sitä, että mikä määrä toipumista on hyväksyttävää? Olisiko oikein toipua niin, että muuttuisi näkymättömäksi? Että olisi haamu itsestään. Olemassa muttei kuitenkaan.

Tänään se taas lävähti kasvoilleni. Olen toipunut väärin. Olen toipunut niin, että se aiheuttaa vihaa kanssaihmisissä.

Aamulla sain hyvin kummallisen puhelun toimittajalta. En ala asiaa kummallisuudessaan sen enempää ruotimaan, mutta sanotaan vaikka näin: Luulin, että Porin Perusturvan äärimmäisen suuri askel pelihaittatyössä ja peliriippuvuuden hoidossa olisi suorastaan mahtava asia.

Luulin väärin. Selvisi, että kokemusasiantuntijan työssäni ongelmaksi muodostui kokemukseni. Minä olen nimittäin tuomittu rikollinen.

Kun asiaa toimittajan kanssa puitiin (tai siis minä lähinnä pöllämystyneenä pidättelin itkuani) niin selvisi, että nimenomaan rikostaustaisuuteni "herättää kysymyksiä". Taisipa toimittaja jopa kysyä, että oletko asiasta kertonut, johon hölmönä vastasin, että olen kirjoittanut asiasta kirjan. Ja että ihan muutamassa haastattelussa, televisio-ohjelmassa ja radiohaastattelussa asiaa avannut. Mitä luultavammin kun nimeni lyö Googleen, niin ensimmäiset 20 hakutulosta kertovat nimenomaan rikoksistani.

No, asiaa selviteltiin ja lopputuloksena oli juttu jonka pointti jäi minulle hieman epäselväksi. Kyseinen juttuhan on suurimmaksi osaksi ihan faktapohjainen, vaikkakin vähän klikkiotsikkoinen ja tarkoituksenhakuinen, mutta faktapohjainen kuitenkin. Se, että näin hienosta avauksesta Porin Perusturvan osalta uutisoidaan vain minun rikoksieni osalta, on hämmentävää. Ketä tämä auttaa? Sillä siitähän kaikissa ulostuloissani on ollut kyse. Että joku jossain heräisi hakemaan apua. Ennen kuin on siinä tilanteessa kuin minä olin.

Kaikista oudointa kuviossa oli kuitenkin se, että "juttuvinkki" oli tullut minun yksityisestä someprofiilistani. "Juttuvinkki" siksi, että kyseessähän oli iloinen asia. Se nyt vaan oli muuttunut negatiiviseksi vinkin muodossa. Itse "vinkkaaja" selvisi hyvin nopeasti ja se olikin yksi pahimmista pettymyksen aiheuttajista. Jos aikuinen ihmisen seuraa (ilmeisimmin) vihaamaansa ihmistä sosiaalisessa mediassa, jotta tilaisuuden tullen saa harjoittaa suoranaista kiusaamista, niin mitä se kertoo hänestä?

Vaikka jutun pointti ei minulle selvinnytkään, olen aivan äärimmäisen iloinen sen saamasta vastaanotosta. Porin kaupunkia on kiitelty sosiaalisessa mediassa rohkeasta toiminnasta ja niin kiitän minäkin. Olen äärimmäisen ylpeä kaupunkimme innovatiivisesta terveydenhuollosta, joka pyrkii vahvaan moniammatillisuuteen.

Toipumiseen ei kuulu katkeruus eikä negatiivisuus. Siksi kiitänkin taas tästä päivästä ja opetuksesta, sekä ihmisistä, jotka jaksavat tukea ja kannustaa.

Jenna

Ps. Lähetin päätoimittajalle tämän korjauspyynnön. Toivotaan, että asiaan reagoidaan.

"Hei. Tänään kirjoitetussa jutussa sanotaan seuraavaa:

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Mäkelän ensin syyskuussa 2017 vuoden ja 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja yli 160 000 euron vahingonkorvauksiin. 21. helmikuuta hänet tuomittin 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja yli 60 000 euron vahingonkorvauksiin.

Lauseessa ei ole mitään väärää, se on faktaa. Mutta koska kyse on kokemusasiantuntijuudesta ja oletan, että Satakunnan Kansan tarkoitus on tarjota tietoa lukijoille, eikä klikkiotsikoita, niin toivoisin, että jutussa mainittasiin rikoksien ajankohdat.

Tuntuu hyvin tarkoituksenhakuiselta, että tilanteessa, jossa viimeisin rikos on tapahtunut vuonna 2016 ja josta olen toimittajalle myös kertonut seuraavaa: poliisilta sain henkilökohtaisen anteeksipyynnön siitä, että juttu oli unohdettu pöytälaatikkoon, eikä sitä tutkittu, mainitaan kuitenkin vain viimeisimmän tuomioni ajankohta. Mielestäni journalistisessa mielessä; kun juttu koskee kokemusasiantuntijuutta ja toipumista, olisi hyvin olennaista mainita, että rikollisuus kohdallani on loppunut vuonna 2016.

Nyt juttu antaa minusta sellaisen kuvan, että olen tehtaillut rikoksia 2 viikkoa sitten. Se on hyvin ikävää minulle, lähipiirilleni, muille kokemusasiantuntijoille ja tulevalle työnantajalleni."

Edit. Päätoimittaja vastasi minulle, että jutussa mainitaan selkeästi että rikokset ovat tapahtuneet 2013-2016. Selkeydestä olen eri mieltä, mutta kyllähän se siellä mainitaan Matti Järvisen toimesta. Jätän asian siis tähän. 
Rahapelihaittakentällä on liikaa tehtävää, tällaiseen ei ole aikaa eikä energiaa. 





maanantai 18. helmikuuta 2019

Elämä voittaa, aina.

Perjantaina oli paha päivä. Tuntui, kuin kaikki se mitä olen tehnyt omassa elämässäni olisi vedetty pöntöstä alas. Tuntui, kuin kaikki se mitä olen tehnyt auttaakseni muita ihmisiä olisi vedetty pöntöstä alas. Puhuin monien ystävieni kanssa ja vastaanotin monta viestiä. Olo helpottui. Olen tässä, edelleen toipuneena. Edelleen ihmisenä, joka tässä hetkessä keskittyy hyvään ja hyvän tekemiseen. Puhuin erään tärkeän ihmisen kanssa siitä, miten edelleenkin yksikin paha lause; tarkoituksellinen valheellinen mielikuva vetää minut maihin. Vie minut sinne, missä lauseen sanoja edelleenkin on. Sinne missä minä en ole ollut enää pitkään aikaan. Ja kuin taikaiskusta; lauantaina olin taas oma itseni.

Toipumisessa on se hyvä puoli, että ne syvimmätkään olotilat eivät kestä kauaa. Elämää on oppinut kestämään. Ilman addiktiota.

Mutta se siitä. Palataan tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.

Olemme kaikessa hiljaisuudessa valmistelleet ystävieni kanssa asiaa (kampanjaa, tapahtumaa, ilmiötä..u name it) joka tulee muuttamaan pysyvästi suomalaista positiivisen pelaamisen kulttuuria. En voi asiaa vielä paljastaa, mutta lupaan kertoa siitä heti, kun vain mahdollista. Se on jotain, mihin jokainen voi kantaa kortensa kekoon. Joten pysytelkää kuulolla :)

Jenna


Hei hei twitter- rakennetaan parempaa tulevaisuutta jossain muualla

Haluan avata nyt syitä sille, miksi koen, että Twitter alustana ei enää palvele sitä työtä, jota haluan tehdä rahapeliasioiden paris...