Pintaa syvemmältä

Kuva: Yle/Harri Hinkka

Huomenna lauantaina klo 17.10 TV1 käsitellään tarinaani ja peliriippuvuutta vähän pintaa syvemmältä. Olin äärimmäisen iloinen ja otettu siitä, että ihailemani toimittaja; Maarit Tastula koki aiheen nostamisen arvoiseksi. Vielä iloisempi olin siitä, että sain keskustelukumppanikseni Peliklinikan tutkijan Maria Heiskasen, joka on sekä älykäs, että empaattinen ja lämmin ihminen.

Lisää aiheesta löydät täältä.

Ps. Maanantaina 24.09.2018 klo 19-21 Radio Suomessa aiheena peliriippuvuus. Keskustelijoina allekirjoittanut, sekä Maria Heiskanen. Radiot auki!

Ystäväni Veikkaus

Koska haastatteluissa on valitettavan vähän aikaa jakaa ajatuksiaan ja lehtijutut koskettavat usein vain omaa tarinaani tai kirjaani, koen tärkeäksi avata teille mielipiteitäni Veikkauksesta.

Onko suomalaisten rahapeliongelmien syy Veikkauksen? Pitäisikö Veikkauksen toiminta ajaa alas? Vihaanko minä Veikkausta?

Ei. Ei. En.

Haluanko minä että kaikki rahapelaaminen kielletään? 

En. Tai vaikka haluaisinkin, niin tiedostan sen, että se on mahdotonta.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Tilannehan on nyt niin, että elämme aikaa, jossa rahapeliriippuvuuden olemassaolo on tiedostettu. Tämä antaa mahdollisuuden kyseenalaistaa koko Veikkauksen toiminnan olemassaolo. Ja tähän iskevät kiinni he, joilla on ns.oma lehmä ojassa. Tavallinen kansalainen saattaa vaatia Veikkauksen toiminnan alasajoa, koska ajatus peliriippuvuudesta on kauhistuttava. Jotain on siis tehtävä. Yritysmaailmassa asia nähdään niin, että on oiva paikka kyseenalaistaa Veikkauksen olemassaolo ja toiminta käyttämällä pelihaittoja aseena- ja samalla saada suomalainen rahapelaaminen vapaaksi ja vielä villimmäksi. Suomeksi sanottuna: jotta voi perustaa oman rahapeliyhtiön, ja tienata rahaa.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Tunnustaa tosiasiat. Näin on päässyt käymään ja vituiks on mennyt. Ei tehty hyvää pelihaittatyötä, ei pidetty huolta kivijalasta, johon koko homma perustuu: ei järjestetty rahapelaamista niin, että siitä koituisi mahdollisimman vähän haittavaikutuksia.

Kun tosiasiat on tunnustettu, on aika toimia. On aika alkaa vastuulliseksi. On aika alkaa luomaan oikeaa ja tervettä positiivisen pelaamisen kulttuuria, jossa on sekä voittajia että häviäjiä. Ja jossa myös häviäjien tarinat saavat huomion ja näkyvät mainonnassa. Positiivisen pelaamisen kulttuuri jossa kerrotaan suoraan ja selkeästi, että "pelaa maltilla" ei monelle riitä, vaan että moni sairastuu pelaamiseen.

Miksi olen Veikkauksen puolella? Koska vielä tänäkin päivänä vastaanotan niin törkeän häiritseviä ja manipuloivia sähköposteja, viestejä ja puheluita ulkomaisilta kasinoilta päivittäin, että tiedän mikä olisi tulevaisuus jos villistä lännestä tulisi vieläkin villimpi. 

Kun en voi rahapelaamista lopettaa, valitsen kahdesta pahasta vähemmän pahan. Toimijan, jolle ojennan käteni ja vertaisteni; rahapelaamisen ammattilaisten kädet ja odotan koska niihin tartutaan.

Meillä toipuneilla kokemusasiantuntijoilla on kaikki tieto tästä sairaudesta ja tieto siitä, miten Veikkaus saavuttaisi kaksi tavoitetta: olemassaolonsa säilymisen ja oikean vastuullisen pelihaittatyön.

Veikkaus: Me odotamme.

Selviytyjät Suomi

Media rakastaa selviytymistarinoita. Ymmärrän sen, sillä minäkin rakastan omaa selviytymistarinaani- sitä, että olen tässä ja nyt. Hengissä.

Selviytymistarinoiden ongelma on se, että kun mennään liikaa itse selviytymiseen, unohdetaan se, mistä oikeasti on kyse.

900 000 suomalaista.

Kirjoitin kirjan kahdesta syystä:

1. Koska minun oli pakko. Se oli asia, joka oli tehtävä. Minä tarvitsin väylän purkaa tarinani, jotta kykenin jättämään sen taakseni.

2. Jotta me alamme puhumaan rehellisesti asioiden oikeilla nimillä. Jotta häpeä ja stigma vähenisi edes hieman.

Olen kiitollinen, että mediaa kiinnostaa selviytymistarinani. Se on väistämätön reitti siihen, että rahapeliriippuvuudesta aletaan puhua ja että se ja sen äärimmäisen suuret haittavaikutukset; sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla huomioidaan. Siksi selviytymistarinan rakastaminen, huomioiminen ja nostaminen esiin on välttämätöntä.

Mutta.

Jos minä jotain toivon, niin sitä, että muistaisimme myös ne ihmiset, joilla ei vielä ole selviytymistarinaa kerrottavanaan. Ja ne ihmiset, jotka eivät ole täällä enää tarinaansa kertomassa. Toivon, että se mitä teen, antaa ihmisille uskallusta. Uskallusta kysyä, uskallusta vastata.

Tänään vietetään Itsemurhien ehkäisypäivää. Kuinka moni elämä olisi saatu pelastettua, jos rahapeliriippuvuudesta puhuttaisiin ääneen?

"Heräsin aamulla aivan niin kuin muinakin aamuina. Kävelin vessaan, pesin hampaat ja kuin automaattisesti käteni ohjautui meikkipussilleni ja hapuili ripsiväriä. Katsoin ripsiväriputkiloa pitkään. Miksi ihmeessä meikkaisin? Minähän olen lähdössä viimeiselle matkalleni.

Harhailin asunnossa pitkään reppuni kanssa.
Yritin saada ajatuksiani kartalle siitä, mikä tästä kotoa lähdöstä tekisi erilaisen. En tarvitse avaimia, lompakkoa, puhelinta. En tarvitse juuri mitään. Vai mitä ihmiset pakkaavat mukaansa lähtiessään kuolemaan?

Olin edellisenä iltana laittanut viimeisen epätoivoisen talletuksen kasinolle. Kaikki oli kiinni tuosta talletuksesta. Josko nyt Jumala, tämän kerran?

Mitä ihmiset pakkaavat mukaansa lähtiessään
kuolemaan?"

Tänään YlePuhe klo 14. Asiaa kirjasta, rahapelaamisesta ja rahapeliriippuvuudesta.

Kuuntele myös Baba Lybeckin podcast "Kirja vieköön" jossa käsitellään kirjaani: Kun pelihimo ottaa vallan. Podcastiin pääset tästä!



(KUVA: EMILIA ANUNDI / HS)

Satojen tuhansien velat

Kun puhutaan peliriippuvuudesta, käytetään mittarina usein rahaa. Ja tottakai-sehän on hyvin looginen, mitattavissa oleva määre, jolla kykenemme jonkun ongelman laajuutta punnitsemaan. Toipuneelle riippuvaiselle raha näyttäytyy kuitenkin toissijaisena. Totta helvetissä olisi äärimmäisen ihanaa ja vapauttavaa, jos velkasaldoni näyttäisi nollaa ja kykenisin astelemaan esimerkiksi vakuutusyhtiöön ottamaan kotivakuutuksen. Se olisi ihanaa; kirsikka kakun päällä, lopullinen sinetti yhdelle elämänvaiheelle.

Mutta näin ei ole. Ei ole, eikä tule olemaan. Ja minä ymmärrän ja hyväksyn sen. Velkasaldoni on ja pysyy; jopa säännöllisillä lyhennyksillä. Minä en tule sitä voittamaan. Mutta olen voittanut jotain suurempaa.

Ymmärrän hyvin, että peliriippuvuudesta kirjoitettaessa käytetään mittarina rahaa. Se selkeyttää asiaa. Mutta toivoisin, että peliriippuvuudesta puhuttaessa käyttäisimme myös muita teemoja. Itsensä vihaaminen, masennus, epätoivo, ahdistus. Teemat, joille emme voi asettaa hintalappua tai rahallista määrettä. Mutta jotka voittaneena voin kertoa, olleen suurempia kuin satojen tuhansien velat ikinä.

Torstaina 6.9.2018 klo 7.45 Ylen Aamussa lisää ajatuksiani aiheesta ja kirjastani.