Perjantaina oli paha päivä. Tuntui, kuin kaikki se mitä olen tehnyt omassa elämässäni olisi vedetty pöntöstä alas. Tuntui, kuin kaikki se mitä olen tehnyt auttaakseni muita ihmisiä olisi vedetty pöntöstä alas. Puhuin monien ystävieni kanssa ja vastaanotin monta viestiä. Olo helpottui. Olen tässä, edelleen toipuneena. Edelleen ihmisenä, joka tässä hetkessä keskittyy hyvään ja hyvän tekemiseen. Puhuin erään tärkeän ihmisen kanssa siitä, miten edelleenkin yksikin paha lause; tarkoituksellinen valheellinen mielikuva vetää minut maihin. Vie minut sinne, missä lauseen sanoja edelleenkin on. Sinne missä minä en ole ollut enää pitkään aikaan. Ja kuin taikaiskusta; lauantaina olin taas oma itseni.
Toipumisessa on se hyvä puoli, että ne syvimmätkään olotilat eivät kestä kauaa. Elämää on oppinut kestämään. Ilman addiktiota.
Mutta se siitä. Palataan tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.
Olemme kaikessa hiljaisuudessa valmistelleet ystävieni kanssa asiaa (kampanjaa, tapahtumaa, ilmiötä..u name it) joka tulee muuttamaan pysyvästi suomalaista positiivisen pelaamisen kulttuuria. En voi asiaa vielä paljastaa, mutta lupaan kertoa siitä heti, kun vain mahdollista. Se on jotain, mihin jokainen voi kantaa kortensa kekoon. Joten pysytelkää kuulolla :)
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.