perjantai 8. maaliskuuta 2019

Ja taas mennään.

Olen usein pohtinut sitä, että mikä määrä toipumista on hyväksyttävää? Olisiko oikein toipua niin, että muuttuisi näkymättömäksi? Että olisi haamu itsestään. Olemassa muttei kuitenkaan.

Tänään se taas lävähti kasvoilleni. Olen toipunut väärin. Olen toipunut niin, että se aiheuttaa vihaa kanssaihmisissä.

Aamulla sain hyvin kummallisen puhelun toimittajalta. En ala asiaa kummallisuudessaan sen enempää ruotimaan, mutta sanotaan vaikka näin: Luulin, että Porin Perusturvan äärimmäisen suuri askel pelihaittatyössä ja peliriippuvuuden hoidossa olisi suorastaan mahtava asia.

Luulin väärin. Selvisi, että kokemusasiantuntijan työssäni ongelmaksi muodostui kokemukseni. Minä olen nimittäin tuomittu rikollinen.

Kun asiaa toimittajan kanssa puitiin (tai siis minä lähinnä pöllämystyneenä pidättelin itkuani) niin selvisi, että nimenomaan rikostaustaisuuteni "herättää kysymyksiä". Taisipa toimittaja jopa kysyä, että oletko asiasta kertonut, johon hölmönä vastasin, että olen kirjoittanut asiasta kirjan. Ja että ihan muutamassa haastattelussa, televisio-ohjelmassa ja radiohaastattelussa asiaa avannut. Mitä luultavammin kun nimeni lyö Googleen, niin ensimmäiset 20 hakutulosta kertovat nimenomaan rikoksistani.

No, asiaa selviteltiin ja lopputuloksena oli juttu jonka pointti jäi minulle hieman epäselväksi. Kyseinen juttuhan on suurimmaksi osaksi ihan faktapohjainen, vaikkakin vähän klikkiotsikkoinen ja tarkoituksenhakuinen, mutta faktapohjainen kuitenkin. Se, että näin hienosta avauksesta Porin Perusturvan osalta uutisoidaan vain minun rikoksieni osalta, on hämmentävää. Ketä tämä auttaa? Sillä siitähän kaikissa ulostuloissani on ollut kyse. Että joku jossain heräisi hakemaan apua. Ennen kuin on siinä tilanteessa kuin minä olin.

Kaikista oudointa kuviossa oli kuitenkin se, että "juttuvinkki" oli tullut minun yksityisestä someprofiilistani. "Juttuvinkki" siksi, että kyseessähän oli iloinen asia. Se nyt vaan oli muuttunut negatiiviseksi vinkin muodossa. Itse "vinkkaaja" selvisi hyvin nopeasti ja se olikin yksi pahimmista pettymyksen aiheuttajista. Jos aikuinen ihmisen seuraa (ilmeisimmin) vihaamaansa ihmistä sosiaalisessa mediassa, jotta tilaisuuden tullen saa harjoittaa suoranaista kiusaamista, niin mitä se kertoo hänestä?

Vaikka jutun pointti ei minulle selvinnytkään, olen aivan äärimmäisen iloinen sen saamasta vastaanotosta. Porin kaupunkia on kiitelty sosiaalisessa mediassa rohkeasta toiminnasta ja niin kiitän minäkin. Olen äärimmäisen ylpeä kaupunkimme innovatiivisesta terveydenhuollosta, joka pyrkii vahvaan moniammatillisuuteen.

Toipumiseen ei kuulu katkeruus eikä negatiivisuus. Siksi kiitänkin taas tästä päivästä ja opetuksesta, sekä ihmisistä, jotka jaksavat tukea ja kannustaa.

Jenna

Ps. Lähetin päätoimittajalle tämän korjauspyynnön. Toivotaan, että asiaan reagoidaan.

"Hei. Tänään kirjoitetussa jutussa sanotaan seuraavaa:

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Mäkelän ensin syyskuussa 2017 vuoden ja 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja yli 160 000 euron vahingonkorvauksiin. 21. helmikuuta hänet tuomittin 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja yli 60 000 euron vahingonkorvauksiin.

Lauseessa ei ole mitään väärää, se on faktaa. Mutta koska kyse on kokemusasiantuntijuudesta ja oletan, että Satakunnan Kansan tarkoitus on tarjota tietoa lukijoille, eikä klikkiotsikoita, niin toivoisin, että jutussa mainittasiin rikoksien ajankohdat.

Tuntuu hyvin tarkoituksenhakuiselta, että tilanteessa, jossa viimeisin rikos on tapahtunut vuonna 2016 ja josta olen toimittajalle myös kertonut seuraavaa: poliisilta sain henkilökohtaisen anteeksipyynnön siitä, että juttu oli unohdettu pöytälaatikkoon, eikä sitä tutkittu, mainitaan kuitenkin vain viimeisimmän tuomioni ajankohta. Mielestäni journalistisessa mielessä; kun juttu koskee kokemusasiantuntijuutta ja toipumista, olisi hyvin olennaista mainita, että rikollisuus kohdallani on loppunut vuonna 2016.

Nyt juttu antaa minusta sellaisen kuvan, että olen tehtaillut rikoksia 2 viikkoa sitten. Se on hyvin ikävää minulle, lähipiirilleni, muille kokemusasiantuntijoille ja tulevalle työnantajalleni."

Edit. Päätoimittaja vastasi minulle, että jutussa mainitaan selkeästi että rikokset ovat tapahtuneet 2013-2016. Selkeydestä olen eri mieltä, mutta kyllähän se siellä mainitaan Matti Järvisen toimesta. Jätän asian siis tähän. 
Rahapelihaittakentällä on liikaa tehtävää, tällaiseen ei ole aikaa eikä energiaa. 





1 kommentti:

  1. Olen niin ylpeä sinusta rakas tyttäreni.Et lannistu ,vaikka "vainoojasi"yrittää kaikkensa ,jotta kompuroisit.Olet noussut sellaisesta helvetistä auttamaan muita ihmisiä ,että se on vähintään hatun noston arvoinen asia. ❤

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Hei hei twitter- rakennetaan parempaa tulevaisuutta jossain muualla

Haluan avata nyt syitä sille, miksi koen, että Twitter alustana ei enää palvele sitä työtä, jota haluan tehdä rahapeliasioiden paris...