On pitänyt kirjoittaa.
Ja toisaalta
ei.
Tuntuu, että
tämä blogi on osa mennyttä elämää. Osa jotain, joka oli niin kovin kasvattavaa,
tervehdyttävää, osa minua. Jotain, joka toi minut ulos peliriippuvuuden ja
valheiden kaapista. Jotain, joka toi minut tänne missä nyt olen. Ja mistä
jatkan edelleen matkaani.
Sanomattakin
selvää, että elämä on edelleenkin pelitöntä. Ihanaa, rakasta, rehellistä,
vapaata. Joskus väsyttävää, vittumaista, itkettävää ja ahdistavaakin, muttei
koskaan yhtä piinallista, kuin vuosia sitten. Elämä on sitä mitä vuosikausia
janosin. TA-VAL-LIS-TA. Ja voi helvetti, kun se tavallinen on täydellistä.
Tavallinen on
uusi musta.
Mitä minulle
kuuluu?
Hyvää.
Parisuhdetta, lapsiperhe-elämää, opiskelua ja töitä.
Työskentelen
Porin perusturvalla rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijana ja se itsessään
on enemmän kuin mitä koskaan uskalsin toivoa. Ei vain henkilökohtaisella
tasolla, vaan meidän kaikkien puolesta. Sinun ja minun. Sairautemme
tunnistetaan.
Opiskelen työni
ohella mielenterveys-ja päihdealan erikoistutkintoa ja voin kertoa, että tällä
nykyisellä päälläni- terveellä, opiskelu tuntuu yhtä hyvältä, kuin Kulta-Jaskan
kilinä 2€n panoksella. Ainoa ero on, että tässä tunteessa ei kääntöpuolena ole
häviötä. Opiskellessa voi vain voittaa.
Kansalaisaloitteemme
porskuttaa. 17 000 allekirjoitusta on jo megalomaaninen määrä siihen nähden,
miten rahapeliorjuutetussa ja ehdollistetussa yhteiskunnassa elämme. 17 000
allekirjoitusta on vielä kaukana vaadittavasta VIIDESTÄKYMMENESTÄ TUHANNESTA,
mutta uskon ja tiedän, että saavutamme tavoitteen.
Olemme
perustaneet myös uuden yhdistyksen Terapu Ry:n (Terveen rahapelikulttuurin
puolesta Ry). Yhdistyksemme tavoitteena on muuttaa suomalaista
rahapelaamisen kulttuuria suuntaan, jossa rahapelaamisesta puhutaan
realistisesti, sen haittapuolet todella huomioon ottaen. Sanomattakin selvää,
että yhdistyksemme toimii vapaaehtoisvoimin; ilman rahapelituottoja.
Kirjoitan tällä hetkellä uutta kirjaa ulosotosta ja
luottotiedottomuudesta Suomessa. Kirja etenee… hitaasti, sillä työ, perhe,
vapaaehtoistyö ja kansalaisaloite vie suurimman osan ajastani.
Kuten alussa kirjoitin, tuntuu, että tämä blogi on osa mennyttä
elämää. Ja niin se onkin. Asioista puhuminen ja kirjoittaminen jatkuu muilla
alustoilla ja elämän osa-alueilla. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että
ongelmallista rahapelaamista ja rahapeliriippuvuutta koskevia blogeja on
ilmestynyt lähiaikoina paljon. Kirjoittakaa ja puhukaa! Se on parasta, mitä
voitte tehdä itsellenne, läheisillenne ja vertaisillenne. Maailma ei muutu
olemalla hiljaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Rakkautta itseäsi kohtaan. Uskoa, luottamusta ja toivoa. Sinä pystyt. Te pystytte.
Tämä on viimeinen kirjoitus tänne. Kiitos, että luit. Sillä oli
minulle suuri merkitys.
Kiitos elämä. Kiitos vapaa, pelitön, rehellinen elämä.
