Hymyillään kun tavataan.

On pitänyt kirjoittaa.

Ja toisaalta ei.

Tuntuu, että tämä blogi on osa mennyttä elämää. Osa jotain, joka oli niin kovin kasvattavaa, tervehdyttävää, osa minua. Jotain, joka toi minut ulos peliriippuvuuden ja valheiden kaapista. Jotain, joka toi minut tänne missä nyt olen. Ja mistä jatkan edelleen matkaani.

Sanomattakin selvää, että elämä on edelleenkin pelitöntä. Ihanaa, rakasta, rehellistä, vapaata. Joskus väsyttävää, vittumaista, itkettävää ja ahdistavaakin, muttei koskaan yhtä piinallista, kuin vuosia sitten. Elämä on sitä mitä vuosikausia janosin. TA-VAL-LIS-TA. Ja voi helvetti, kun se tavallinen on täydellistä.

Tavallinen on uusi musta.

Mitä minulle kuuluu?

Hyvää. Parisuhdetta, lapsiperhe-elämää, opiskelua ja töitä.

Työskentelen Porin perusturvalla rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijana ja se itsessään on enemmän kuin mitä koskaan uskalsin toivoa. Ei vain henkilökohtaisella tasolla, vaan meidän kaikkien puolesta. Sinun ja minun. Sairautemme tunnistetaan.

Opiskelen työni ohella mielenterveys-ja päihdealan erikoistutkintoa ja voin kertoa, että tällä nykyisellä päälläni- terveellä, opiskelu tuntuu yhtä hyvältä, kuin Kulta-Jaskan kilinä 2€n panoksella. Ainoa ero on, että tässä tunteessa ei kääntöpuolena ole häviötä. Opiskellessa voi vain voittaa.

Kansalaisaloitteemme porskuttaa. 17 000 allekirjoitusta on jo megalomaaninen määrä siihen nähden, miten rahapeliorjuutetussa ja ehdollistetussa yhteiskunnassa elämme. 17 000 allekirjoitusta on vielä kaukana vaadittavasta VIIDESTÄKYMMENESTÄ TUHANNESTA, mutta uskon ja tiedän, että saavutamme tavoitteen.

Olemme perustaneet myös uuden yhdistyksen Terapu Ry:n (Terveen rahapelikulttuurin puolesta Ry). Yhdistyksemme tavoitteena on muuttaa suomalaista rahapelaamisen kulttuuria suuntaan, jossa rahapelaamisesta puhutaan realistisesti, sen haittapuolet todella huomioon ottaen. Sanomattakin selvää, että yhdistyksemme toimii vapaaehtoisvoimin; ilman rahapelituottoja.

Kirjoitan tällä hetkellä uutta kirjaa ulosotosta ja luottotiedottomuudesta Suomessa. Kirja etenee… hitaasti, sillä työ, perhe, vapaaehtoistyö ja kansalaisaloite vie suurimman osan ajastani.

Kuten alussa kirjoitin, tuntuu, että tämä blogi on osa mennyttä elämää. Ja niin se onkin. Asioista puhuminen ja kirjoittaminen jatkuu muilla alustoilla ja elämän osa-alueilla. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että ongelmallista rahapelaamista ja rahapeliriippuvuutta koskevia blogeja on ilmestynyt lähiaikoina paljon. Kirjoittakaa ja puhukaa! Se on parasta, mitä voitte tehdä itsellenne, läheisillenne ja vertaisillenne. Maailma ei muutu olemalla hiljaa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Rakkautta itseäsi kohtaan. Uskoa, luottamusta ja toivoa. Sinä pystyt. Te pystytte. 

Tämä on viimeinen kirjoitus tänne. Kiitos, että luit. Sillä oli minulle suuri merkitys.

Kiitos elämä. Kiitos vapaa, pelitön, rehellinen elämä.