perjantai 23. lokakuuta 2020

Hei hei twitter- rakennetaan parempaa tulevaisuutta jossain muualla

Haluan avata nyt syitä sille, miksi koen, että Twitter alustana ei enää palvele sitä työtä, jota haluan tehdä rahapeliasioiden parissa. En avaa asiaa siksi, että yhden porilaisen pelihaittamuijan poistuminen Twitteristä olisi maailmanluokan uutinen- en todellakaan. Vaan siksi, että olen saanut paljon tukea ja koen olevani selityksen velkaa.

Ensinnäkin, toivon, että tiedätte, että moni teistä on tullut minulle todella läheiseksi. Rahapeliriippuvuuteen liittyy edelleenkin valtava häpeä ja se, että olen viimeisen parin vuoden aikana kokenut tulleeni hyväksytyksi sellaisena kuin olen, on ollut minulle todella tärkeää. Kiitos teille siitä.

Vuosia sitten päätin, että tulen ulos omilla kasvoillani ja omalla nimelläni. Tein sen täysin itsekkäistä syistä. Halusin auttaa muita. Miksi se oli itsekästä? Koska joka kerta, kun sain viestin, jossa minulle kerrottiin, että olen auttanut, sain selityksen menneisyydelleni. Katkeruus väheni, kunnes katosi kokonaan. Tein rauhan sen kanssa mitä on ollut. Se mahdollisti sen, että olen tässä ja nyt; hengissä ja toipuneena, tekemässä työtä jota teen. Koska toipumiseen ei kuulu viha ja katkeruus. Toipumiseen kuuluu armo ja anteeksianto; itselle ja muille.

Nykyinen keskustelun taso ei tunne armoa eikä anteeksiantoa. Se etsii syyllisiä ja syitä. Kokemusasiantuntijana ja myös sos. Ja terveysalan ammattilaisena, olen asemassa, jossa moni katsoo minua ylöspäin. Moni, edelleenkin riippuvuuden mustissa syövereissä oleva katsoo minua ja muita kokemusasiantuntijoita ylöspäin, toivoen, että löytää itsensä kanssa rauhan ja pääsee riippuvuudestaan. Tästä syystä en voi olla liitettävissä keskusteluun, jossa puhutaan vain syyllisestä ja syistä. Se keskustelu antaa väärän viestin rahapeliriippuvaiselle; se keskustelu estää itsetutkiskelun. Rahapeliriippuvaiset eivät ole ressukoita, vaan yhtä kauniita, voimakkaita ja älykkäitä ihmisiä kuin muutkin. Ja heitä voi ja pitää vastuuttaa. Pelaajan vastuuttaminen omasta tilanteestaan EI estä ymmärrystä siitä, että myös yhteisö ja yhteiskunta on vastuullinen. Tämä kulma jää nyt keskustelusta kokonaan pois. On päivänselvää että pelaamisen kulttuuri, alaikäisvalvontaan liittyvät ongelmat jne. ovat osaltaan olleet mahdollistajia matkallani rahapeliriippuvaiseksi. Mutta tarinassa on paljon muutakin. Ja nyt tuolle muulle ei löydy tilaa.

Keskustelu riippuvuuksista ei ole helppoa. Se ei ole helppoa, koska riippuvuus on monen asian summa. Ja ihminen, joka etsii vain yhtä vastausta; yhtä tekijää, menettää paljon itse riippuvuuden ymmärtämisestä. 

Häiritsevää on myös ihmisten leimaaminen aivottomiksi ja jopa pahoiksi. Kun olen yrittänyt avata keskustelua siitä, miksi joku toimii niinkuin toimii, keskusteluun ei ole jäänyt tilaa sille. Koska vastaukseksi on annettu "rahoitus". Minä uskon ihmisen hyvyyteen ja siihen, että usein teemme asiota jopa ymmärtämättä, miksi teemme niin. Olisi suorastaan irvokasta minulta- tuomitulta rikolliselta, olla uskomatta siihen, että ihminen voi muuttua ja että ihminen ei välttämättä ole "paha" vaikka toiminta tuntuisikin siltä.

Olen ehdottomasti ennaltaehkäisyn kannalla. Ja ennaltaehkäisyyn pitää Suomessa kiinnittää enemmän huomiota. Rahapelaamisen suhteen on monia ennaltaehkäiseviä toimia, jotka olisi helposti toteutettavissa, mutta joita ei ole tehty. Tulen jatkossakin tekemään kaikkeni, että nämä toimet tehdään. Mutta se vaikuttamistyö tehdään muualla kuin Twitterissä. Vaikka ennaltaehkäisy onkin ensisijaisen tärkeää, emme VOI unohtaa ihmisiä, jotka tässä hetkessä ovat rahapeliriippuvaisia/ongelmapelaajia. He tarvitsevat apua. En ole hetkeen lukenut yhtäkään avausta, joka käsittelisi tätä teemaa. Ja kun olen sitä yrittänyt tuoda keskusteluun, vastassa on ollut ” entäs Veikkaus”. Turhauttavaa. Myös ulkomaisten nettikasinoiden poissulkeminen keskustelusta on suorastaan naurettavaa. Kyllä, pelaamisen kulttuuri vaikuttaa siihen, että pelaaminen valuu myös ulkomaille. Mutta jos ymmärrämme, että kulttuurinmuutos ottaa aikansa, ymmärrämme, että MEIDÄN ON PAKKO PUHUA myös ulkomaisista nettikasinoista. Jälleen kerran- olisi eettisesti kyseenalaista olla liitettävissä keskusteluun, jossa ulkomaisten nettikasinoiden osuus ongelmasta mitätöidään.

Rakenteellinen korruptio on iso ongelma Suomessa. On tärkeää, että siitä puhutaan. Mutta se, että rahapeliriippuvuuskeskustelu on yhtäkuin korruptiokeskustelu, on väärin. Se, etten voi puhua hoidosta, toipumisesta ja muista vaikuttimista rahapeliriippuvuuteen (kuin Veikkaus) on väärin. Se että rahapeliriippuvuudesta toipuneita ihmisiä pakotetaan johonkin lokeroon puhumaan asioista vain tietyllä tavalla kertoo, ettei kysymys ole enää rahapeliriippuvaisista vaan jostain muusta. On ollut järkyttävää seurata, miten jopa rahapeliriippuvuudesta kärsineitä ihmisiä kohtaan hyökätään, koska he eivät suostu käymään keskustelua tietyllä tavalla. Koska heillä on omia mielipiteitä, jotka eivät istu agendaan.

En ole lopettamassa tätä työtä (todellakaan) vaan toteutan sitä jollain muulla alustalla (ja tietysti sosiaalisen median ulkopuolella, niinkuin tähänkin saakka olen tehnyt) ja palautan keskustelun (ainakin sen keskustelun, jossa itse olen osallisena) sille tasolle, jossa keskiössä on ihminen. Pyrin tekemään sitä työtä pitkäjänteisesti ja rakentavasti- muita ihmisiä loukkaamatta. Tällainen työ ei tarjoa pikavoittoja, vaan se vaatii kärsivällisyyttä. Vähän niinkuin toipuminenkin. Voi olla että olen väärässä- voi olla että korruptiokeskustelu muuttaa asioita nopeammin, mutta suuresti epäilen. Tulevaisuus sen kertoo, mutten voi tehdä asioita tavalla, jonka koen vieraaksi. Minä valitsin viisi vuotta sitten elämän, jossa päätin olla hyvä itselleni ja hyvä muille. Ja näin aion elämässäni jatkossakin toimia.

Koska keskustelu on nykyään aika ennalta-arvattavaa, haluan tähän loppuun nyt täsmentää niinkin idioottimaiset asiat, kuin että: minun mielipiteeni ovat minun mielipiteitäni. Syynä mielipiteisiini ei ole Veikkaus, ei edunsaajat, ei veikkausperhe jne. Syinä mielipiteisiini ovat ammattitaitoni, sydämeni ja arvoni. Jos raha olisi jollain muotoa motivaattori elämässäni, olisin vuosikausia sitten muuttanut perheineni Maltalle, unohtanut ulosottovelkani ja ryhtynyt sisällöntuottajaksi nettikasinolle. Ja koska en ole jatkossa Twitterissä korjailemassa aivopieruja, kerron nyt jo senkin, että jatkossa jos minun naamani näkyy jonkun järjestön materiaaleissa, niin olen tehnyt sen maksutta ja vain siitä syystä, että koen toiminnan auttavan ihmisiä.

Toivon, että voin tulevaisuudessa palata Twitteriin, sillä se on aidosti ollut merkityksellinen alusta minulle. Yhteenkuuluvuuden tunne ja tunne että voi vaikuttaa yhteiskunnassa- ne ovat tärkeitä kokemuksia ja niitä Twitter on parhaimmillaan minulle tarjonnut. 

Haluan lopuksi muistuttaa, että rohkeutta ei ole hyökätä ja hajottaa. Vaan antaa anteeksi ja rakentaa.

Ja teille, jotka vielä painitte rahapeliriippuvuuden synkän varjon alla: Te pystytte siihen. Minä uskon koko sydämestäni teihin. Te ette ole yksin.

Kiitos teille kaikille, jatketaan harjoituksia. Ja ollaan hyviä ihmisiä toisillemme ja itsellemme.


Ps. Olen 100% varmasti twiitannut joskus matkan varrella jotain tyhmää, jotakuta loukkaavaa ja yllä olevan kirjoituksen vastaista. Onneksi ihmisen matka täällä on jatkuvaa kehittymistä ja oppimista; virheiden myöntämistä. Kun siis olen varmasti toiminut arvojeni vastaisesti ja kun olen varmasti joskus jotakuta loukannut, haluan vielä välittää lopuksi anteeksipyyntöni. Olen pahoillani, että tarkoitukseni on joskus pyhittänyt keinot ja aiheuttanut mielipahaa.

maanantai 5. lokakuuta 2020

Suomalainen voittaa aina

Minulle heräsi pitkästä aikaa tunne, että haluan avata näkemyksiäni nykyisestä rahapelikeskustelusta.

Minä olen kokemusasiantuntija. Se tarkoittaa, että asiantuntijuuteni nojaa ja rakentuu ensisijaisesti omakohtaiseen kokemukseen. Minä olen ollut suomalaisen rahapelikulttuurin tuotos, minä olen maksanut siitä melkein kovimman mahdollisimman hinnan; henkeni.

Kuten olen jo vuosia sitten kertonut, minulla oli toipumismatkani alussa tehtävä päätös. Joko jatkaa elämistäni häpeässä- samalla alleviivaten itselleni jokaikinen päivä, että minussa on jotain hävettävää. Tai tulla julkisesti, avoimesti ja rehellisesti kaapista ulos, hyväksyen itseni ja toivottavasti tuoden muille toivoa siitä, että rahapeliriippuvuudesta voi toipua. Minä valitsin avoimen ja rehellisen linjan.

Toimin työkseni psykososiaalisissa palveluissa rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijana. Tämä tarkoittaa, että vaikka pyrin kansalaisaktivismillani vaikuttamaan tulevaan; ennaltaehkäisemään rahapeliongelmia- ja haittoja, niin minun pääasiallinen työni on auttaa heitä, jotka juuri tänään kärsivät rahapeliriippuvuudesta, rahapeliongelmista ja pelihaitoista. Sekä pelaajia, että läheisiä.

Viime aikoihin saakka en ole kokenut näiden kahden yhdistämistä haastavaksi. Mutta olen alkanut pohtimaan, mikä nykyisessä rahapelikeskustelussa häiritsee minua. Yritän avata ajatuksiani seuraavassa.

Olen saanut matkallani todistaa monen ihmisen toipumisprosessia. Sekä itseni, että monien muiden. Yhteistä näissä kaikkissa prosesseissa on ollut anteeksianto ja ymmärrys. Anteeksianto itselle, anteeksianto ympäröivällä yhteiskunnalle. Anteeksiannon kautta toipumiseen on saapunut mukaan kiitollisuus. Kiitollisuus uudesta päivästä ja elämästä, kiitollisuus ymmärryksestä ja kiitollisuus siitä, että voi halutessaan vaikuttaa. Joko vain omaan tulevaisuuteensa ja elämäänsä tai laajemmin yhteiskuntaan.


Erityisesti Twitterin puolella ollaan nostettu esiin järisyttäviäkin epäkohtia, mitä tulee Veikkauksen rahoitukseen. Miksi en nosta niitä esiin?

Koska me tiedämme jo nyt, että rahoitus pitää sisällään räikeitä epäkohtia. Eikä niiden esiinnostaminen, minun asemassani, auta niissä asioissa, jotka nostin esiin jo aiemmin. Kun luokseni saapuu pelaaja, joka on pohtinut itsemurhaa, tai läheinen jolla ei ole enää pienimpiäkään voimavaroja, hänen elämäänsä tai tilannettaan ei auta, vaikka löisin hänen eteensä 100 räikeää epäkohtaa. Se ei auta. Heitä ei auta viha, eikä katkeruus, sillä he ovat jo katkeria ja he vihaavat. Pahimmillaan itseään. Kokemusasiantuntijan roolissa yksi tärkeimmistä tehtävistä on näyttää se lempeys itseä ja ympäröivää maailmaa kohtaan, joka toipumisen matkalla on syntynyt. Siihen nojautuen asiakas voi rakentaa uutta itsessään. Katkeruuteen ei.

Kun minulta kysytään monopoli vai lisenssi, minulta ei löydy vastausta. Sillä siihen vastaaminen ei ole minun asiani. Minun asiantuntijuuteni ei liity rahapelijärjestelmään. Minun asiantuntijuuteni ja ammattitaitoni on ihmisissä. Ja heidän auttamisessaan. Ja vaikka kuinka haluan vaikuttaa myös rahapelihaittojen ennaltaehkäisyyn, minun ensisijainen tehtäväni on auttaa heitä, jotka painivat rahapelihaittojen kanssa.

Tuntuu, että nykyinen keskustelu on ajautunut sivuraiteille peliriippuvaisista. Älkää ymmärtkö väärin- sivuraidekeskustelu on tärkeää ja tulee ajan saatossa muuttamaan rakenteita. Ongelma minun näkökulmastani on se, että unohdamme ne henkilöt, jotka tässä ja nyt kärsivät rahapelihaitoista. Mitä tapahtuisi heidän rahapelihaitoilleen, jos huomenna keksisimme täydellisen ratkaisun järjestelmään ja korruption katkaisemiseksi? Mitä tapahtuisi heidän pelihaitoilleen?


Ei mitään. Ne olisivat niinkuin ne ovatkin. 


Painotan nyt vielä, että minä todella toivon, että nykyinen keskustelu ja sen sivuraiteet tuottavat hedelmää ja pääsemme lähemmäs täydellistä ratkaisua. Että saamme katkaistua sietämättömät poliittiset kytkökset. Että saamme kitkettyä rakenteissa vaanivan korruption. Mutta sinäkin päivänä kun näin käy, minä teen sitä, mikä on minun kokemusasiantuntijan työni. Autan ihmisiä toipumisen tiellä, selviytymään pelihaittojensa kanssa ja nousemaan jaloilleen. Autan heitä löytömään vihan ja katkeruuden sijaan kiitollisuuden itsestään.

Sinäkin päivänä minä puhun niistä ihmisistä, jotka piileskelevät pelihaittojen takana.

Kaikki eivät varmasti pidä tavastani toimia. Mutta minun mielestäni rohkeinta, mitä ihminen voi tehdä, on osoittaa lempeyttä ja ymmärrystä juuri silloin, kun se tuntuu sydämessä haastavimmalta. Rohkeutta on yrittää rakentaa, kun sydämessä tuntuu kipua. Rohkeutta on antaa armoa itselleen ja ympäröivälle yhteiskunnalle. 


Ja uskoa, että maailma muuttuu. Ja meille kaikille riittää siinä muutoksessa töitä. 


Kukin omalla tavallaan. 

Hei hei twitter- rakennetaan parempaa tulevaisuutta jossain muualla

Haluan avata nyt syitä sille, miksi koen, että Twitter alustana ei enää palvele sitä työtä, jota haluan tehdä rahapeliasioiden paris...