maanantai 5. lokakuuta 2020

Suomalainen voittaa aina

Minulle heräsi pitkästä aikaa tunne, että haluan avata näkemyksiäni nykyisestä rahapelikeskustelusta.

Minä olen kokemusasiantuntija. Se tarkoittaa, että asiantuntijuuteni nojaa ja rakentuu ensisijaisesti omakohtaiseen kokemukseen. Minä olen ollut suomalaisen rahapelikulttuurin tuotos, minä olen maksanut siitä melkein kovimman mahdollisimman hinnan; henkeni.

Kuten olen jo vuosia sitten kertonut, minulla oli toipumismatkani alussa tehtävä päätös. Joko jatkaa elämistäni häpeässä- samalla alleviivaten itselleni jokaikinen päivä, että minussa on jotain hävettävää. Tai tulla julkisesti, avoimesti ja rehellisesti kaapista ulos, hyväksyen itseni ja toivottavasti tuoden muille toivoa siitä, että rahapeliriippuvuudesta voi toipua. Minä valitsin avoimen ja rehellisen linjan.

Toimin työkseni psykososiaalisissa palveluissa rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijana. Tämä tarkoittaa, että vaikka pyrin kansalaisaktivismillani vaikuttamaan tulevaan; ennaltaehkäisemään rahapeliongelmia- ja haittoja, niin minun pääasiallinen työni on auttaa heitä, jotka juuri tänään kärsivät rahapeliriippuvuudesta, rahapeliongelmista ja pelihaitoista. Sekä pelaajia, että läheisiä.

Viime aikoihin saakka en ole kokenut näiden kahden yhdistämistä haastavaksi. Mutta olen alkanut pohtimaan, mikä nykyisessä rahapelikeskustelussa häiritsee minua. Yritän avata ajatuksiani seuraavassa.

Olen saanut matkallani todistaa monen ihmisen toipumisprosessia. Sekä itseni, että monien muiden. Yhteistä näissä kaikkissa prosesseissa on ollut anteeksianto ja ymmärrys. Anteeksianto itselle, anteeksianto ympäröivällä yhteiskunnalle. Anteeksiannon kautta toipumiseen on saapunut mukaan kiitollisuus. Kiitollisuus uudesta päivästä ja elämästä, kiitollisuus ymmärryksestä ja kiitollisuus siitä, että voi halutessaan vaikuttaa. Joko vain omaan tulevaisuuteensa ja elämäänsä tai laajemmin yhteiskuntaan.


Erityisesti Twitterin puolella ollaan nostettu esiin järisyttäviäkin epäkohtia, mitä tulee Veikkauksen rahoitukseen. Miksi en nosta niitä esiin?

Koska me tiedämme jo nyt, että rahoitus pitää sisällään räikeitä epäkohtia. Eikä niiden esiinnostaminen, minun asemassani, auta niissä asioissa, jotka nostin esiin jo aiemmin. Kun luokseni saapuu pelaaja, joka on pohtinut itsemurhaa, tai läheinen jolla ei ole enää pienimpiäkään voimavaroja, hänen elämäänsä tai tilannettaan ei auta, vaikka löisin hänen eteensä 100 räikeää epäkohtaa. Se ei auta. Heitä ei auta viha, eikä katkeruus, sillä he ovat jo katkeria ja he vihaavat. Pahimmillaan itseään. Kokemusasiantuntijan roolissa yksi tärkeimmistä tehtävistä on näyttää se lempeys itseä ja ympäröivää maailmaa kohtaan, joka toipumisen matkalla on syntynyt. Siihen nojautuen asiakas voi rakentaa uutta itsessään. Katkeruuteen ei.

Kun minulta kysytään monopoli vai lisenssi, minulta ei löydy vastausta. Sillä siihen vastaaminen ei ole minun asiani. Minun asiantuntijuuteni ei liity rahapelijärjestelmään. Minun asiantuntijuuteni ja ammattitaitoni on ihmisissä. Ja heidän auttamisessaan. Ja vaikka kuinka haluan vaikuttaa myös rahapelihaittojen ennaltaehkäisyyn, minun ensisijainen tehtäväni on auttaa heitä, jotka painivat rahapelihaittojen kanssa.

Tuntuu, että nykyinen keskustelu on ajautunut sivuraiteille peliriippuvaisista. Älkää ymmärtkö väärin- sivuraidekeskustelu on tärkeää ja tulee ajan saatossa muuttamaan rakenteita. Ongelma minun näkökulmastani on se, että unohdamme ne henkilöt, jotka tässä ja nyt kärsivät rahapelihaitoista. Mitä tapahtuisi heidän rahapelihaitoilleen, jos huomenna keksisimme täydellisen ratkaisun järjestelmään ja korruption katkaisemiseksi? Mitä tapahtuisi heidän pelihaitoilleen?


Ei mitään. Ne olisivat niinkuin ne ovatkin. 


Painotan nyt vielä, että minä todella toivon, että nykyinen keskustelu ja sen sivuraiteet tuottavat hedelmää ja pääsemme lähemmäs täydellistä ratkaisua. Että saamme katkaistua sietämättömät poliittiset kytkökset. Että saamme kitkettyä rakenteissa vaanivan korruption. Mutta sinäkin päivänä kun näin käy, minä teen sitä, mikä on minun kokemusasiantuntijan työni. Autan ihmisiä toipumisen tiellä, selviytymään pelihaittojensa kanssa ja nousemaan jaloilleen. Autan heitä löytömään vihan ja katkeruuden sijaan kiitollisuuden itsestään.

Sinäkin päivänä minä puhun niistä ihmisistä, jotka piileskelevät pelihaittojen takana.

Kaikki eivät varmasti pidä tavastani toimia. Mutta minun mielestäni rohkeinta, mitä ihminen voi tehdä, on osoittaa lempeyttä ja ymmärrystä juuri silloin, kun se tuntuu sydämessä haastavimmalta. Rohkeutta on yrittää rakentaa, kun sydämessä tuntuu kipua. Rohkeutta on antaa armoa itselleen ja ympäröivälle yhteiskunnalle. 


Ja uskoa, että maailma muuttuu. Ja meille kaikille riittää siinä muutoksessa töitä. 


Kukin omalla tavallaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Hei hei twitter- rakennetaan parempaa tulevaisuutta jossain muualla

Haluan avata nyt syitä sille, miksi koen, että Twitter alustana ei enää palvele sitä työtä, jota haluan tehdä rahapeliasioiden paris...